Maailma muuttuu valtavaa vauhtia. Jos luolamies nyt kömpisi päivänvaloon niin todennäköisesti palaisi suloiseen pimeyteen hetken aikaa touhua seurattuaan. Näin veikkaan. Ja huomaan itsestäni enenevissä määrin tällaisia luolamiesreaktioita. Vaan toisinaan sitä erehtyy hyppäämään edistyksen kelkkaan…
Käväisin kirjamessuilla syksyllä. Ihania plarattavia kirjoja, uuden uutukaisia, vanhoja pahvilaatikoissa ostettavaksi eurolla tai parilla, höysteenä ruokamessujen tuoksut ja tuttuihinkin törmäsin. Miten mukavaa! Piipahdus konkreettisten asioiden äärellä – ruoka, kirjat ja ihmiset. Rakentaisin pelkästään niiden varassa itselleni varsin mukavan elämän.
Messuilla salskea nuorimies pysäytti minut myyntipömpelinsä kohdalle, katsoi syvälle silmiin hymyillen ja kysyi: ”mitenkäs teidän puhelinliittymäasianne ovat?” Yleensä ohitan tällaiset kyselyt käden heilautuksella ja huikkaamalla ”kaikki ok”, vaan nyt olin vastikään kauhistellut laskun suuruuta. Kuuntelin tarjouksen ja hetken rupattelun jälkeen minulla oli entistä halvemmat liittymät niin puhelimiin kuin kannettavaan tietokoneeseenkin ja lisäksi messutarjouksena 100 euron lahjakortti yrityksen liikkeisiin. Siitä olin kovasti hyvilläni – joulu lähestyy.
Karistin mielestäni pienoisen levottomuuden, joka liittyi liittymien uusimiseen, sillä olihan minulle vakuuteltu kaiken sujuvan vaivattomasti. Nimi alle ja sitten sim-kortteja odottelemaan postista. Ohjeen mukaan kortit laitteisiin ja sillä sipuli. Kaikki sujuikin mukavasti kunnes vaihdoin sim-kortin aataminaikaiseen kannettavaani – kone ei tunnistanut sitä. Vanhassa kortissa ”kullattu” alue on suurempi, vaan asiakaspalvelijan mukaan tässä ei ollut vika. Suoritettiin pin-koodin poisto ja vaikka mitä muuta, lopulta päättelivät ongelman johtuvan liittymätyypistä. Tarvitsisin laiteliittymän, enkä minulle myytyä puhelinliittymää (olin kyllä sulavalle nuorelle herralle kertonut messuilla mihin tarkoitukseen liittymät tulevat). Lupasivat laittaa uuden kortin postiin, saapunee muutamassa päivässä.
Kortti tuli, ulkoisesti aiemman kaltainen. Pahaa aavistellen laitoin sen koneeseen, joka edelleenkään ei tunnistanut korttia. Soitto jälleen asiakaspalveluun ja sain langan päähän jonkinlaisen superhakkerin, jonka neuvoilla lopulta kannettavani netti toimi ilman sim-korttia! Ongelmien syy on kuulemma vanhoissa ajureissa, tosin vanhanmallisia kortteja ei juurikaan ole saatavilla enää missään. Ehkäpä jossain heidän liikkeissään, eli sieltä voisin mennä kyselemään. Tai voivat kaiketi lähettää sellaisen, mutta kestää noin kuukauden. Lisäksi liittymäni on 4G vaan koneessani toimii vain 3G ja sain ohjetta ”ajuripäivityksille” (joita en toistaiseksi saanut toimimaan). Ratkaisu olisi uusi kone ja sitten kaikki toimisi jälleen supernopeaan ja tehokkaasti. Totesin takaisin, ettei minulla ole niin kovaa kiirettä, rauhallisempikin tahti riittää.
Toivoakseni osaan hakkeriherran neuvomat toiminnot toteuttaa jatkossakin, sillä taidanpa perua koko laiteliittymän. Hieman tämä kiertoteitse netin jakaminen vie aikaa ja vaatii viitseliäisyyttä, vaan samapa tuo. Pääasia, että homma toimii ja ei minulla nyt niin kiire ole. Luolamiesidentiteettini jarruttaa tässä hektistyvässä maailmassa.
Johanna Luoma
vuohipaimen
