EU vuonna 2019 – sisäisiä jännitteitä ja edessä suuria poliittisia haasteita

0

Tänä vuonna EU on näkynyt kansalaisille paljon uutisotsikoissa, ja toimeliasta hyörinää on riittänyt myös kulisseissa. Ensin Euroopan parlamentin poliittiset ryhmittymät valitsivat omat kärkiehdokkaansa komission puheenjohtajan tehtävään omien valintaprosessiensa kautta – tämä oli se vaihe, kun mm. Stubb kisasi EPP-ryhmän ehdokkuudesta mutta hävisi saksalaiselle Weberille.

Toukokuussa käytyjen vaalien jälkeen uusi parlamentti näytti aika erilaiselta kuin edeltäjänsä. Vaalituloksen mukaan Weberistä olisi pitänyt tulla komission puheenjohtaja, mutta kuten tunnettua, kärkiehdokasmenettelyllä pyyhittiin pöytää ja kompromissina Eurooppa-neuvosto ehdotti komission puheenjohtajaksi von der Leyenia. Häntä markkinoitiin käsittämättömänä tehopakkauksena: 7 lapsen äiti, lääketieteen tohtori, 3 EU:n pääkielen osaaja, 14 vuotta ministerinä ja lisämeriittinä vielä syntynyt Brysselissä – siis kuin tehty komission johtoon.

Heinäkuussa parlamentti äänesti VDL:n valinnan puolesta täpärästi, mutta paljon jäi valintaprosessista hampaankoloon. Tästä seurasi EP:n pullistelu lokakuussa järjestetyissä komissaariehdokkaiden kuulemisissa. Seurasin puolalaisen Wojciechowskin grillausta maatalousvaliokunnassa ja huonostihan siinä kävi – tuli laiskanläksyä ja ehtolaiskuulustelut eli kirjallisia lisäkysymyksiä sekä toinen kuuleminen. Ehdokas meni lopulta läpi, koska vastasi paremmin toisella kierroksella omalla äidinkielellään.

EP pudotti Ranskan, Unkarin ja Romanian komissaariehdokkaat, mistä seurasi ainakin kuukauden viivästys komission virkaanastumisessa. Tämä viivästyttää myös komission työohjelman julkistusta seuraavalle viisivuotiskaudelle. Edessä on isoja asioita, jotka odottavat ratkaisua, eikä vähäisimpänä rahoituskehys vuosille 2021-2027, josta päättäminen jäänee Saksan puheenjohtajakaudelle, v. 2020 jälkipuoliskolle. Uusia EU-tason toimia odotetaan mm. ilmasto- ja maahanmuuttokysymyksissä.

Brexit on elefantti EU:n eteisessä, joka ei tiedä mennäkö ulos vai jäädäkö sisään. Epäselvä tilanne hankaloittaa unionin toimintaa, joskin EU on vain sivustaseuraaja ja ratkaisun avaimet ovat briteillä itsellään.

Vuosi 2019 lähestyy loppuaan ja mitään merkittäviä lakialoitteita ei ole EU:sta tullut ulos viime kuukausina. Ei ole yllättävää että näin käy, sillä tämä käymistila toistuu aina kun edessä on EU-parlamentin vaalivuosi ja uuden komission valinta.

Uusia strategioita kuitenkin työstetään virkakoneistossa kovaa vauhtia liittyen mm. biodiversiteettiin ja kestävään ruokapolitiikkaan. Yli 20 vuoden EU-kokemuksella sanoisin että 2019 ei ole mikään annus horribilis joskaan ei myöskään aivan status quo – ihan sitä peruskauraa siis, déjà-vu.

Maarit Laurila

Kirjoittajalla on koti Karunassa ja työt EU-virkamiehenä Brysselissä.

Jätä kommentti