Kyläilyjä vähemmän, mutta kylillä tavataan

0
Pekka Laine, Eero Pyöli, Raili Laine ja Seija Pyöli tapasivat toisensa tällä kertaa sisätiloissa.

Syksyn raikkaat värit ja viimeisetkin lämmittävät auringonsäteet ovat tältä vuodelta takanapäin, ja aika päivänvalossa lyhenee entisestään. Lämmin sohvan nurkka alkaa houkutella enemmän kuin ulkoilu sumuisessa ja koleassa marraskuisessa viimassa. Samaan aikaan jonkinmoinen epäsosiaalisuuskin nostaa herkästi päätään. Vai onko erakoituminen sittenkin vain myytti toimintojen siirtyessä sisätiloihin?
Mutta mihin? Kyläilykulttuuri on monien mielestä vähentynyt paljon. Onko siis Vistalla harrastusten ja perinteisten kahviloiden lisäksi paikkoja, joissa voi tavata tuttujaan kuulumatta mihinkään yhdistykseen?
Iskun talossa toimiva Aikuisten olohuone on vakiinnuttanut paikkansa tuttujen tapaamiseen kerran viikossa, mutta muitakin kohteita löytyy. Tyypillistä on, että markettien auloista on tullut suosittuja kohtaamispaikkoja sekä nuorille että iäkkäämmille.
Kaksi toisilleen tuttua naishenkilöä tapasi aamulenkin ohessa S-Marketin aulassa ja vaihtoi kuulumisia. Nimettömäksi jättäytyneillä rouvilla tuntui olevan hyviä keinoja kaamoksen selättämiseen ja sosiaalisten kontaktien ylläpitämiseen.
– Käyn uimahallissa, ja lähes päivittäin täällä kaupassa käydessäni tapaan tuttuja. Meillä taloyhtiön ala-aulassa on penkit ja voimme kokoontua siellä ja tavata muita asukkaita. Meillä on myös kirjojen vaihtoa niille, jotka pitävät lukemisesta, toinen heistä kertoi.
– Myös kännykkä on hyvä väline kontaktien ylläpitoon, ja varsinkin jos tytär soittaa, puhelusta tulee pitkä, hän nauroi.
Kumpikaan heistä ei juurikaan syksyn pimeyttä ja talviaikaa pahoitellut.
– Ei sillä tunnilla niin väliä ole, mutta se kellon aikojen siirtäminen on kyllä raivostuttavaa, he totesivat.
Hetken kuluttua aulan vastakkaisella puolella kaksi toisilleen tuttua pariskuntaa tapasivat toisensa sattumalta, niin ikään aamulenkin yhteydessä.
– Yleensä tapaamme toisemme jossakin tien risteyksessä, mutta nyt kohtasimmekin täällä, kertoi Raili Laine.
– Emme me juurikaan täällä istu, mutta vaimon käydessä apteekissa jäin tähän odottelemaan, totesi Eero Pyöli.
Raili Laine totesi, että pimeä vuodenaika on hänestä aika tylsää aikaa. Keino pimeyden selättämiseen on liikkeelle lähteminen.
– Vaihtelun vuoksi käymme jossakin lounaspaikassa syömässä, Raili Laine totesi.
Mutta on pimeydessä jotain hyvääkin, kun ei tarvitse kovin usein siivota, hän lisäsi pilke silmäkulmassaan.
Sisarukset Marja-Liisa Perkonoja ja piikkiöläinen Tarja Pumila saapuivat viime viikon torstaina iltapäivällä Iskun talolle, Aikuisten olohuoneelle.
– Olemme käyneet täällä lähes säännöllisesti, niin kauan kun tätä on ollut. Tapaamme ennestään tuttuja ja täällä ajan myötä tutuiksi tulleita. Aina on jokin mielenkiintoinen teema mistä kuulee. Seuraavaksi olohuoneen väki menee katsomaan Downton Abbey -elokuvaa, he kertoivat.
Ystäviään he tapaavat myös ompeluseuran merkeissä kerran viikossa toistensa luona.
– Tosin pieneksi ryhmä on jo jäänyt, sillä enää meitä ei ole kuin neljä henkilöä mukana, he totesivat.

Jätä kommentti