Ystävät yöpöydälläni

0

Lukiessani viimeistä sivua Elena Ferranten Napoli-sarjasta Kadonneen lapsen tarina huomasin silmieni kostuvan ylitsevuotavasti. Reaktio oli harvinainen, vaikka teksti herättäisikin tunteita. Kun suljin kirjan ja hyvästelin mielessäni romaanin päähenkilöt Elenan ja Lilan, muistin Ritva Valkaman antaman haastattelun, jossa hän kertoi, että romaanit ovat hänen ystäviään. Kun antaa romaanihenkilön perustella omia valintojaan tai päätöksiään, ymmärrys kasvaa, vaikka itse toimisi aivan eri tavalla. Mielessään voi myös tehdä kysymyksiä, väittää vastaan, jopa neuvoa kuviteltuja henkilöitä. Henkilöhahmon elämää peilaa omaan elämäänsä. Siihen samaistuu ja voi jopa huomata, että romaani kertoo myös sinun tarinaasi!

Toden totta, Ferranten neljä-osaisen sarjan luettuani sain kaksi hyvin erilaista ystävää, joihin kertakaikkisesti kiinnyin. Kirjailija tutustuttaa lukijan kertomalla ystävättärien lapsuudesta, heidän perheistään, kotikorttelin persoonista, monisyisestä väkivallasta napolilaisten välillä, jopa Italian yhteiskunnallisesta kehityksestä sodan jälkeen.

Uusi kuviteltu ystävä tupsahti tämän syksyn uutuuskirjasta Aaltoja ja asiattomuuksia. Se on Hyppe Salmen esikoisromaani, joka kuvaa hykerryttävällä tavalla vaihdevuosi-ikäisen, eronneen, yksinäisen naisen arkea. Vertaistukea koko romaani. Romaanihenkilön ei tarvitse olla vain kiva, vaan niin kiinnostava, ettei hän jätä sinua rauhaan.

Tänä syksynä pääsin mukaan kahden kirjailijaystävyksen ajatusten vaihtoon 7 + 7 : levottoman ajan kirjeitä -kirjassa. Se koostuu Juha Itkosen ja Kjell Westön kirjeenvaihdosta, jonka parissa viihdyin erinomaisesti. Heitäkin jäin ikävöimään, kun poistuivat yöpöydältäni.

Minulla on tapana lukea ennen nukahtamista kirjaa ja siksi sängyn vieressä on aina pieni kirjapino. Lukemalla romaania irrottaudun työasioista tai ihan vaan omista ajatuksistani. Saan itse valita, kenen maailmaan uppoudun, kenen mielenliikkeitä ja pohdintoja seuraan päiväni päätteeksi. Jos kirjan henkilöt tai tunnelma ei kiehdokaan, vaihdan sen kevyesti toiseen, koska tiedän, että tarinoita ja tarinankertojia on maailma pullollaan. Kirjastosta niitä löytää monessa muodossa!

Anu-Liina Saariala

Kirjoittaja on Piikkiön kirjastossa kirjastovirkailija/palveluneuvoja.

Jätä kommentti