PÄÄKIRJOITUS 17.12. 2019
Täältä toimituksen vinkkelistä katsoen joulunalusaika on aika vilskettä, kun vuosi on loppumassa ja arki täyttyy päättäjäisistä ja jouluvalmisteluista. Tapahtumatarjontaa ja menoja olisi tarjolla vaikka miten, ja moni tuskailee ajan kanssa. Joulukiire vuodesta toiseen näyttäisi synnyttävän ikävää painetta. Juostaan jotakin valmiiksi, ja siinä sivussa voi unohtua kokonaan se, millaista joulua itse tai se tärkein lähipiiri oikeasti kaipaa.
Jostain kumman syystä on tyypillistä, että jouluun hiljennytään hälinän ja häsläämisen kautta. On hullunkurista, että moni toivottelee viikkojen ajan tuttavilleen rauhallista joulua, mutta rauhoittuu itse vasta aattona iltapäivällä. Olisiko aika lopultakin muuttaa tuo tapa?
Vilinää vilskettä ja helinää helskettä lauletaan joululaulussakin, mutta tutkitusti me kaikki arvotamme jouluajan tärkeimmäksi asiaksi yhdessäoloa, rauhaisaa puuhailua lähipiirin kanssa ja hyvän ruoan. Aika yksinkertaisia asioita odotetaan ja toivotaan.
Lapset kertovat vuosi vuoden perään sitä perusviestiä, miten kiva on jo joulun alla puuhastella joulujuttuja yhdessä vanhempien kanssa. Yhteinen aika ja joulun tunnelmaa luovat perheen omat tavat ovat sitä, minkä he muistavat isompinakin. Siksi hetkistä on osattava ottaa kiinni.
Edelleen moni meistä arvostaa joulun tietämillä pieniä mutta huomaavaisia eleitä. Joulun kristillinen tarinakin muistuttaa vuosi toisensa jälkeen antamisen ja jakamisen merkityksestä. Todella moni onkin ottanut joulutavakseen osallistua jollain tavalla hyväntekeväisyyteen. Yksi hankkii lahjoja eri keräyksiin, toinen hankkii joulukortit hyväntekeväisyysorganisaatioilta, kolmas osallistuu pankkitilille tehdyn lahjoituksen kautta.
Jos mahdollista on, miettikääpä omassa perhepiirissä jokin tapa muistaa heitä, joille joulu ei ole yhtä runsas tai heitä, joiden joulusta uhkaa tulla yksinäinen.
Taina Tukia
