Paimion Yrittäjät nimesivät Annika Mutilan vuoden nuoreksi paimiolaiseksi yrittäjäksi. Tunnustus jaettiin ensimmäistä kertaa. Mutila palkittiin A.M. Dance -tanssikoulun joulunäytöksessä. Valinnan perusteluina mainittiin Mutilalla oleva yrittäjän intohimo, tahdonvoima, päättäväisyys ja rohkeus, jolla hän on rakentanut oman yrityksensä.
33-vuotias Annika Mutila esittää nöyrän kiitoksen yllätyksenä tulleesta kunnianosoituksesta. Hän kertoo järjestäneensä ensimmäiset tanssitunnit Paimiossa jo vuonna 2000. Ensimmäisen tanssinäytöksen yleisö näki vuonna 2005.
– Viidessä vuodessa ryhmiä oli tullut niin paljon, että järjestin yhteisen esityksen, johon kaikki tanssijat pääsivät. Virallisesti yritystoimintani alkoi samana vuonna, Mutila kertoo.
Alkuaikoina tanssikoulu toimi paimiolaiskoulujen saleissa tiloja vuokraamalla.
– Alussa opiskelin Oulussa ja kesäisin opetin Paimiossa kesäkursseilla. Oulun jälkeen alkoivat New Yorkin vuodet. Samalla toimintani vähitellen laajeni kolmen kuukauden kesäkursseista puolen vuoden kursseiksi ja lopulta niistä tuli ympärivuotisia, Mutila kertoo.
Tanssikoulu onkin vuosien saatossa kokenut huikean kehityksen.
– Muistan, että ensimmäisessä näytöksessä oli 48 tanssijaa. Nyt meitä on lähemmäs 550.
Myös opettajaporukka on kasvanut.
– Melkein kymmenen vuotta pidin kaikki tunnit itse. Kun sain muita opettajia avuksi, mahdollistivat he toiminnan kasvun.
Sydän ohjaa tanssikouluyrittäjää
Yrittämisessä vaikeinta on ollut ajankäytön opetteleminen.
– Yrittäjällä työn ja vapaa-ajan ero on hämärtynyt. Sen pitää vieläkin kehittyä, sillä se vaikuttaa omaan jaksamiseen, Mutila pohtii.
Antoisinta yrittämisessä on sen tuoma vapaus.
– Se, että saa itse päättää kaikesta. Siitä mitä tekee, ja kuinka paljon tekee. Tärkeää on myös intohimo ja että saa tehdä työtä mitä rakastaa.
Paimio on ollut Annikalle paras mahdollinen paikka yrittää. Ensimmäiset tanssituntinsa hän järjesti vasta 13-vuotiaana.
– On ollut ihana tehdä töitä paikkakunnalla, josta on itse kotoisin. Aloitin siitä, että omat ystäväni tanssivat tunneillani. Nyt ystäväni ovat niitä vanhempia, jotka edelleen tanssivat itse, mutta samoin tanssivat heidän lapsensa.
Suuren kiitoksen Annika ohjaa vanhempiensa Leena ja Reijo Mutilan suuntaan.
– Elämän perusasiat ja vanhempien vahva tuki ovat olleet nuoresta asti kunnossa. Olen saanut tehdä sitä, mitä sydän sanoo ja minua on tuettu. Minulle on korostettu, että pitää tehdä sitä, mistä nauttii. Vanhempani ovat myös olleet mukana tanssikoulun toiminnassa järjestäen ja auttaen kaikessa mahdollisessa.
