Joskus on vaikeaa ymmärtää, että Sauvokin on aikanaan ollut Venäjän vallan alla. Se ei ole kuitenkaan niin huono asia kuin äkkiseltään ajattelisi. Vuonna 1865 vuodesta lähtien maaseudulle luotiin kunnallishallinto. Aluksi päätöksentekoon saivat osallistua kuntakokouksessa kaikki veroäyrin perusteella äänioikeutetut kuntalaiset.
Ensimmäisen kiinteän kunnallisen koulun saaminen ei ollut ihan kivuton projekti, sillä suunnittelukomitea aloitti työn jo 17 vuotta aikaisemmin ja monen käänteen jälkeen Vahtisten koulu aloitti Sauvon ensimmäisenä kiinteänä kouluna 1887. Sitä ennen oli ollut kaksi kiertokoulua ja yksityisen vetämä koulu. Tästä eteenpäin kunnallisia kouluja alkoi tulla yksi kerrallaan lisää. Seuraavankin koulun päätösprosessi oli mutkikas. Tätäkin varten perustettiin suunnittelutoimikunta. Lopulta kuntakokouksen äänestystuloksella 470-353 (manttaalikunnan äänet, ei mies/ääni -periaate) päätettiin perustaa toinen koulu Alsilaan. Päätöksestä kuitenkin valitettiin ja monen mutkan kautta uusi koulu aloitti vasta 1899. Kouluja tuli tasaisesti lisää aina Talvisotaan asti, johon mennessä Sauvo-Karunan alueella toimi yhteensä toistakymmentä koulua mm. Ruonalla, Koutussa, Korpelassa, Kasklahdessa, Torikassa, Vestissä ja Palosuolla.
Seuraava iso päätös kouluverkostossa tehtiin, kun 1976 aloitti peruskoulu. Kaikki kyläkoulut päätettiin lakkauttaa kerralla ja koulutoiminta keskitettiin kirkonkylään. Päätös on ollut rohkea. Miten kuntalaiset mahtoivat siihen suhtautua? Rohkeat päätökset kunnassa jatkuivat, kun 1980 -luvulla alettiin suunnitella omaa yläkoulua, joka toteutui 1992. Sekään päätös ei ole ollut helppo päättäjille, mutta silloin vielä valtio tuki jonkin verran koulurakentamista.
Nyt eletään taas kouluhistoriassa merkittävää aikaa, kun juurirakennetun lastentalon (esikoulu + 1-2 -luokat) lisäksi tehdään iso uudisrakennus- ja korjaustyö. Tämän jälkeen kaikki Sauvon lapset opiskelevat samalla tontilla.
Uudisrakennusta varten perustettiin kaksi vuotta sitten toimikunta, jonka tehtävä on ollut tutkia eri vaihtoehtoja, kuulla asiantuntijoita ja esitellä valmistelutyö kunnanhallitukselle, joka tekee esitykset kunnanvaltuustolle. Kunnanvaltuusto päättää ja antaa kunnanhallitukselle ja virkamiehistölle valtuudet toimia. Näin tämä laillinen päätöksenteko etenee. Oman kokemukseni mukaan päätöksentekoprosessi on ollut asiallinen ja sopuisaa.
Osana päätöksentekoa on vuorovaikutus kuntalaisten kanssa. Poikkeuksena kaikista aikaisemmista kouluprojekteista, 2010 -luvulla kansalaisvaikuttaminen on sosiaalisen median avulla ollut helpompaa ja aktiivisempaa kuin koskaan aikaisemmin. Ja aktiivinen keskustelu on hyvä asia. Demokratia ei mene kuitenkaan niin, että sen mukaan tehdään, kuka aggressiivisemmin huutaa. Dialogiin ja demokratiaan kuuluu, että keskustelijat kunnioittavat toisiaan, on erilaisia kantoja ja lopulta niistä muodostetaan hyväksyttävä kanta, jolla edetään. Keskeisintä näissä projekteissa kunnan puolelta on se, että tiedottamisen tulee olla kulloisestakin vaiheesta selkeää ja riittävää, jotta kuntalaiset osaavat ottaa kantaa silloin, kun sen aika on. Kun keskustelu on käyty, päättäjät huomioivat ajatukset ja projekti etenee.
Niin kuin aikaisemminkin, päätösten oikeallisuus mitataan vasta tulevaisuudessa. Ja jälkiviisaus on helppo laji. Tähän mennessä historian kouluratkaisut ovat Sauvossa lopulta aina olleet onnistuneita.
Perttu Laaksonen
Kirjoittaja asuu Sauvossa ja tekee työkseen viestinnän valmennusta ja konsultointia.
P.S. Selku on tekemässä Vahtisten koulua sauvolaisten kulttuurikeskukseksi. Yli 130 -vuotinen tarina jatkuu. Hyvä Selku!
