Sorateiden rakenteellinen kunto on monen tekijän summa ja vaikuttaa osaltaan pintakelirikon muodostumiseen. Niillä sorateillä, jotka ovat savisella maalla peltoaukean laidalla, kuivatus on muutoinkin haasteellista, ja nämä tiet kärsivät runsaista sateista yleensä eniten.
Varsinais-Suomen Ely-keskuksen aluevastaavat ja teiden hoitourakoitsijat ovat tietoisia sorateiden huonosta kunnosta. Urakoitsijat levittävät ensiapuna mursketta huonokuntoisimmille tieosuuksille, mutta yhä yleistyviä syksyn pintakelirikkoja ei pystytä riittävässä määrin hoitamaan murskeella.
Suuri osa sorateistä on vanhojen kulkureittien päälle vähitellen paranneltuja teitä, ja niiden rakenteellinen kunto vaihtelee. Sorateiden rungon kantavuus ei usein vastaa liikenteen vaatimuksia. Vauriot ovat tällaisilla teillä yleisiä erityisesti runsaiden sateiden ja maan sulamisen aikaan keväisin, toisinaan myös syksyisin. Lounais-Suomen sorateiden kantavuus on kuitenkin pääosin hyvä, eikä sorateille yleensä jouduta asettamaan painorajoituksia.
Höylääminen
ei kannata sadekeleilläSorateille on tyypillistä, että niiden kunto vaihtelee merkittävästi sääolojen mukaan. Sääolosuhteet vaikuttavat myös tienhoitotoimenpiteiden ajoitukseen.
Tienkäyttäjät toivovat useimmiten tiekarhua parantamaan tien kuntoa. Vettynyttä soratietä ei kuitenkaan kannata höylätä, sillä raskas höyläyskalusto vain pehmittää entisestään tien pintaa ja heikentää sen kuntoa ja ajettavuutta. Höylätessään tiekarhu vain irrottaa kiinteän soran tienpinnasta, jolloin hieno kiviaines irtoaa karheammasta. Tällöin hieno kiviaines sitoo itseensä liikaa vettä aiheuttaen tien pinnan liejuuntumista. Irronnut kiviaines ei sitoudu sateella enää uudelleen, minkä vuoksi tielle muodostuu helposti kuoppia ja tilanne voi pahentua entisestään.
Ainoa keino parantaa märän soratien kuntoa on levittää uutta mursketta pahimpiin paikkoihin. Tällä keinolla saadaan kuitenkin tilannetta parannettua vain muutaman päivän ajaksi. Ennen höyläystä pitäisi olla pari sateetonta päivää ja sen jälkeen liikenteen pitäisi ehtiä tiivistää tien pintaa muutama päivä ennen uusia sateita. Muutoin höyläystyö menee hukkaan ja lopputulos voi olla alkuperäistä huonompi.
Tänä syksynä sorateiden hoidossa hankalat olosuhteet
Tänä syksynä sateettomia jaksoja on ollut vähän, eikä kaikkia sorateiden syystasauksia ole voitu tehdä optimaalisilla keleillä.
Sorateiden syystasauksella estetään syyssateiden aikana reikiintyneen ja raiteistuneen tienpinnan jäätyminen epätasaisena. Sorateiden runko jäätyy yleensä nopeasti jo parin pakkaspäivän aikana, joten sorateitä on ollut pakko lanata myös märillä keleillä, vaikka lopputulos ei ole paras mahdollinen.
Urakoitsijoilla on koko kalusto käytössä, ja sorateiden syystasaukset pyritään suorittamaan ennen pakkasten tuloa.
Syksyn kelirikot yleistyvät yhä
Varsinais-Suomen Ely-keskuksen mukaan alueurakoissa on hyvin rajallinen määrä mursketta käytettäväksi.
Käytännössä murskemäärä riittää siihen, että kaikki urakka-alueen soratiet voidaan sorastaa keskimäärin kerran viisivuotisen urakan aikana.
Syksyn aikana mursketta on jouduttu käyttämään runsaasti pintakelirikon hoitamiseen, mikä vähentää muuhun sorastukseen käytettävää materiaalia. Tästä syystä mursketta pyritään käyttämään säästeliäästi pintakelirikon torjumiseen, ja mursketta levitetään vain pahimpiin pintakelirikkokohtiin.
On valitettava tosiasia, että yhä yleistyviä syksyn pintakelirikkoja ei pystytä riittävässä määrin hoitamaan murskeella.
Elykeskuksen mukaan kaikki tiet pidetään liikennöitävässä kunnossa, mutta suurimmat panostukset kohdentuvat vilkkaimmille teille. Sorateiden osuus Varsinais-Suomen ja Satakunnan maanteistä on 25 % mutta liikenteestä niillä ajetaan vain 2 %.
