Joulu voi olla hankalaa aikaa. On yksinäisyyttä, köyhyyttä, kipeyttä, kiirettä, häpeää, stressiä ja saamattomuutta. En itse ole vielä laittanut edes jouluvaloja, vaikka toisilla ne oli jo juhannuksena paikoillaan. Odotukset ja mielikuvat jouluun pysähtymisestä, takkatulen lämmöstä ja sopusointuisesta yhdessäolosta ovat useimmissa perheissä toiveunta. Koska: ”täytyyhän sitä käydä viidessä eri mummolassa, savustaa kalkkunakinkkurullafilesuikaleet, ostaa joulusukkien väriin sopiva sillipurkki, kaataa naapurin metsästä salaa muovikuusi, trimmata syntymättömät koiranpennut joulukorttikuntoon ja kaikki miljoona asiaa.”
Lapsuuden jouluja näin jälkeenpäin miettien ihmettelen, miksi asioista piti tehdä vaikeita? Miksi piti käydä jokaisella sukulaisella kolmen pyhäpäivän aikana? Miksi jouluna vallitsi ulkonaliikkumiskielto eikä kavereille voinut mennä leikkimään? Miksei jouluna voinut ottaa rennosti ja nauttia hetkestä?
Monen vuoden ajan joulu olikin minulle päättymättömän tehtävälistan suorittamista ja pyhäpäivien liikenneruuhkatutkimusta. Vasta kun isoisäni jäi leskeksi ja ryhdyin viettämään jouluja hänen ja serkkuni seurassa, jouluun tuli muutos.
Ajelimme edelleen pyhät sukulaisvierailuilla ja tieverkoston kuntoa tarkkaillen, mutta paljon hötkyilyä putosi pois. Kun vietin aikaa 80-vuotiaan pappani kanssa, aloin arvostamaan yksinkertaisia asioita uudella tapaa. Kävelimme hautausmaalla, ihailimme kynttilämerta ja tähtien kirkkautta, muistelimme haikeasti edesmenneitä ja kuuntelimme jouluyön äänekästä hiljaisuutta.
Tuvassa laitoimme Yle Puheen joulutoivotukset soimaan ja pappa keinutteli tuttua narinaa keinutuolista. Kehitimme leikkimielistä sanasotaa samalla, kun serkkuni laittoi leivinuuniin kiusallisen makuista kasvisvuokaa.
Näistä jouluista opin kuinka kaikkein kaunein joululahja on rauhoittua olemaan läsnä – sekä itselleen että toiselle. Niin kiitollisena ajattelen näitä muistoja ja lähetän rakastavat terveiset isovanhemmilleni taivaalliseen yläkertaan!
Hanna Mäkinen
Käsikirjoittaja ja ohjaaja, joka toivoo joululahjaksi tähtitaivaalle tuijottelua ja pakkasessa huuruavaa hengitystä.
