Konsepti on hyvin yksinkertainen: tarjota 6–9-vuotiaille lapsille monipuolista liikuntaa Paimiossa leikkien ja erilaisten pelien kautta. Ja opettaa siinä sivussa hieman hieman kahden erilaisen suomalaisen perinnelajin tekniikkaa ja taitoa.
Kyse on tänä syksynä lanseeratuista Paimion Urheilijoiden urheilukouluista, jotka kattavat toistaiseksi hiihdon ja yleisurheilun. Myös mäkihyppypuolella on valmius ponkaista koulu käyntiin, jos vain osallistujia ilmoittautuu lähiviikkojen aikana.
– Opetus- ja kulttuuriministeriä myönsi Paimion Urheilijoille seuratukea tälle vuodelle, ja sen turvin saimme urheilukoulut käyntiin. Tuen avulla on pystytty maksamaan pieniä korvauksia koulujen vetäjille, ja siten toimintaan on saatu taas uutta puhtia, PU:n puheenjohtaja Ari Haapanen iloitsee.
Urheilukoulutoiminnasta vastaa Maria Mäkitalo, joka vetää yhdessä Iines Pääkkösen kanssa yleisurheilukoulua. Koulujen aikataulu on suunniteltu niin, että halutessaan lapsi voi osallistua jopa kaikkiin kolmeen viikoittain. Tiistai-illat on varattu mäkikoululle, keskiviikkona puolestaan hiihdetään ja sunnuntaisin yleisurheillaan.
– Idea on vain tarjota liikuntaa matalalla kynnyksellä ja mahdollisimman monipuolisesti. Lajeihin tutustutaan erilaisten leikkien kautta, ja jos jokin lajeista alkaa kiinnostaa enemmän, ohjataan lapsi sitten kyseisen jaoston treeneihin. Koulut jatkuvat keväällä maalis-huhtikuun taitteeseen asti, Mäkitalo kertoo.
Temppurata sytyttää koululaiset
Koulukeskuksen 1-salissa käykin melkoinen kuhina, kun toistakymmentä yleisurheilukoululaista asettuu Mäkitalon rakentaman temppuradan alkupäähän jonoon. Pian letka tasapainoilee, kiipeilee, ylittää tai alittaa esteet ja lopuksi pujottelee kartiot läpi. Hauskaa näyttäisi olevan.
– Temppuradat ovat parhaita, tuumii Miro Niemi.
– Harrastan myös pianonsoittoa, tanssia ja kuorossa laulamista. Tämä on aika erilaista niihin verrattuna. Täällä leikitään enemmän, jatkaa puolestaan 9-vuotias Aurora Salmio.
Kun pelkkä hiihtäminen riittää
Paipissa tunnelma on pääpiirteittäin samanlainen kuin 1-salissa: koulun vetäjä Noora Hyvönen kerää tunnin aluksi 15 lapsen ryhmän kasaan, kyselee kuulumiset ja sen jälkeen lähdetään alkuverryttelylenkille. Hiihtoletka laskee mäkeä kahdessa jonossa pitkälle suoralle, jonka päässä käännytään ja sivakoidaan takaisin.
– Viime vuonna aloitettiin taas 2–3 vuoden tauon jälkeen. Tietysti tässä on toiveena, että koulussa mahdollisimman moni innostuisi hiihtämisestä ja jatkaisi sitten hiihtojaoston treeneihin, miettii Paimioon Perniöstä muuttanut Noora Hyvönen.
Hyvösen vetämillä laturetkellä leikitään suksilla erilaisissa ryhmissä ja opitaan siinä sivussa hiihtotekniikkaa. Vistan koulun ensimmäistä luokkaa käyvät kaverukset Aleksi Salvela ja Niklas Kara ovat sitä mieltä, että vapaa hiihtäminen on parasta.
– Se, kun saa vaan hiihtää ilman ohjeita, he tuumivat.
– Totta se on, lapsille riittää useimmiten vain se, että hiihdetään porukassa. On ollut mahtavaa nähdä, miten innostuneita he ovat suksilla liikkumisesta, Hyvönen iloitsee.
110 portaan verran hapotusta
Paimion Urheilijat pystyttivät Varasvuorelle uudet kunto- ja mäkihyppyportaat.
– Kyllä siinä alkaa väkisinkin hapottaa, kun muutaman kerran askeltaa alhaalta ylös ja takaisin, hymyilee Paimion Urheilijoiden puheenjohtaja Ari Haapanen.
Hän seisoo mäkihyppyreiden alastulorinteen yläpäässä, alhaalta laskettuna 110:nnellä askelmalla. Siinä menee tällä hetkellä uusien sinkittyjen teräsportaiden ja vanhojen, 1990-luvulta peräisin olevien puuportaiden raja. Ensi keväänä tuokin raja on tarkoitus hävittää ja vetää teräksiset portaat mäen laelle asti. Silloin askelmia alhaalta ylös kertyy jo hulppeat 180.
– Kokonaisuudessaan puhutaan noin 20 000 euron investoinnista. Siitä runsaat puolet saatiin Euroopan maatalousrahastosta tukena. Tuki edellytti, että rakennetaan jotain sellaista, josta voivat hyötyä kaikki paimiolaiset. On ollut ilo huomata, että viimeisten viikkojen aikana portaat ovat olleet ahkerassa käytössä.
Tontin vuokrasopimus piti uusia
Kaarjoki Oy:ltä ostetut portaat pystytettiin loka-marraskuun taitteessa. Sitä ennen oli purettava vanhat puuportaat pois. Purku sujuikin yhdessä päivässä, sillä Haapasen mukaan talkoolaisia oli mukana peräti parikymmentä.
– Se vauhditti homman etenemistä valtavasti, että oli hyvä iso joukko tekemässä. Koko projekti vei 3–4 viikkoa aikaa, ja valmista oli 9. marraskuuta. Jos vanhoihin portaisiin vertaa, ovat nämä liukkailla talvikeleillä liukusteiden ansiosta huomattavasti turvallisemmat, Haapanen sanoo.
Pelkkä teräsrakenteiden ostaminen ja talkooväen houkutteleminen Varasvuorelle ei riittänyt. Nimittäin jotta PU sai EU:lta tukea, piti seuran vuokrasopimuksen mäen tontista olla voimassa vähintään seuraavat 30 vuotta. Ja koska vanha, 80-vuotinen vuokrasopimus Spurilan tilan kanssa oli määrä päättyä vuonna 2024, piti Haapasen ensin neuvotella tilan omistajien kanssa vuokrasopimuksen jatkamisesta.
Nyt sopimus ulottuukin siis vuoteen 2049 asti.
– Hyvin todennäköisesti silloin neuvottelupöydässä on sitten jo joku muu, Haapanen naurahtaa.
