Voiko viidakon laki palata – vai joko se kenties palasi? Pekka Himanen löytää 30-luvun nationalismista huolestuttavan linkin tämän päivän Eurooppaan

0
- Historiaa on hyödyllistä katsoa hieman kauempaa, jotta isot kehityslinjat tulevat näkyviin, Pekka Himanen sanoi.

PAIMIO

Viime lauantaina tuli kuluneeksi tasan 80 vuotta talvisodan syttymisestä. Niissä merkeissä – ja tulevaa itsenäisyyspäivää odotellessa – Paimion kaupungintalon Paimiosalissa kuultiin torstai-iltana esitelmä talvisodasta ja sen pitkästä varjosta Suomen ja Euroopan yllä.

Esitelmöitsijänä oli pari vuotta sitten eläkkeelle jäänyt diplomaatti Hannu Himanen, jonka viimeisin asemapaikka oli Moskova. Himanen työskenteli Suomen Venäjän-suurlähettiläänä vuosina 2012–2016.

– Voiko viidakon laki palata? kysyi Himanen ja etsi kysymykseen vastausta yhdessä runsaslukuisen yleisön kanssa.

Mielenkiintoisen illan järjesti Paimion Karjalaseura, joka on aikeissa ilahduttaa ja sivistää paimiolaisia mainioilla luentotilaisuuksillaan myös ensi vuonna.

”Neuvostoliitto halusi nujertaa”

– Talvisodan syttymisen vuosipäivä ei tietenkään ole syy juhlintaan, vaan tärkeä muistutus historiasta, totesi Himanen esitelmänsä alkuminuuteilla.

– Talvisota antaa meille paljon ajattelemisen aihetta, kun arvioimme Suomen tilannetta ja maamme kansainvälistä toimintaympäristöä tänään.

Vallitsevan käsityksen mukaan Suomella on nykyisin varsin laaja itsemääräämisoikeus. Mutta olisiko talvisota voitu aikoinaan välttää?

Himasen mielestä on selvää, että Neuvostoliitto halusi 1930- ja 40-lukujen taitteessa nujertaa Suomen samaan tapaan kuin se liitti Baltian maat alueeseensa. Himanen näkee, että kyseistä tavoitetta tukee vahvasti niin sanotun Terijoen hallituksen muodostaminen heti talvisodan puhjettua.

– Suomen demokraattisen tasavallan – kuten sitä neuvostopropagandassa kutsuttiin – pääkaupungiksi mainittiin Helsinki. Kuusisen nukkehallitus olisi nostettu käyttämään muodollista valtaa Suomessa, jos Stalinin tavoitteet olisivat toteutuneet, Himanen arvioi.

Himanen ei siis yhdy historiantutkija Pekka Visurin tuoreisiin näkemyksiin, joiden mukaan Stalinin pyrkimykset olivat puhtaasti puolustuksellisia ja myöntyväisemmällä politiikalla Suomi olisi voinut välttää talvisodan

Kateus ja katkeruus kaivettiin esiin

Toisen maailmansodan alkujuuria kartoittaessaan Himanen näkee sodan selkeimmäksi syttymissyyksi diktatoriset johtajat ja heidän keskeisen työkalunsa: nationalismin. Nykykielellä peitellymmin ilmaistuna ”identiteettipolitiikan”.

Himanen siteerasi Paimiosalissa itävaltalaista, sotavuosina maanpaossa elänyttä ja kuollutta kirjailijaa Stefan Zweigia, joka kuvasi teoksessaan Eilispäivän maailma nationalismin nousua ja sitä, kuinka nopeasti nationalismi tuhosi ensimmäisen maailmansodan jälkeen versoneen tulevaisuudenuskon sekä pan-eurooppalaisen vapaus- ja veljeysaatteen.

– Mussolini, Hitler ja heidän perässään kulkeneet eurooppalaiset poliitikot ruokkivat alhaisia kateuden ja katkeruuden tunteita luoden samalla jännitteitä synnyttävää nationalismia.

Huolestuttava linkki nykypäivään

Himanen löytää 30-luvun nationalismista huolestuttavan linkin tähän päivään.

– Kun puhun talvisodan ja Molotov-Ribbentrop -sopimuksen varjosta tämän päivän Euroopan yllä, puhun itse asiassa niistä vaaroista, joita nykyään kovassa nousussa oleva populistinen nationalismi sisältää, hän sanoi.

– Minusta uusnationalismin vähättely on vaarallinen virhe. Sen taakse kätkeytyy määrätietoista toimintaa, jolla pyritään Euroopan vakauden järkyttämiseen ja kansainvälisen järjestyksen muuttamiseen.

– Uusnationalistit pyrkivät kääntämään historian kelloja taaksepäin. Jäljet johtavat pelottavasti 1930-luvulle.

Himanen muistutti, että sotaa edeltänyt 1930-luku oli Euroopassa traaginen näytelmä, jossa miljoonia ihmisiä vangittiin, pakkosiirrettiin, sullottiin keskitysleireihin, näännytettiin nälkään ja teloitettiin.

– Kotiseutunsa menettäneiden suomalaisten kohtalon jakoivat lukemattomat eurooppalaiset. Miljoonat kuolivat, kymmenet miljoonat kärsivät.

Jätä kommentti