Alvar Aallon suunnittelema Paimion parantola on maailmankuulu, ja sitä on tutkittu valtavasti – kuitenkin lähinnä arkkitehtonisista syistä.
–Parantolan arki on jäänyt vähemmälle huomiolle, folkloristiikan professori Anne Heimo Turun yliopistosta kertoo.
Nyt on alettu lämmitellä hanketta, joka tutkisi tuberkuloosiparantolaa kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoista löytyy vuonna 1971 suomalaisissa parantoloissa tehdyn keruun aineisto, mutta siihenkin on haastateltu vain kahtatoista Paimion parantolassa sairastanutta. Vuonna 1986 Aili Nenonen julkaisi teoksen Parantolaelämää. Tuberkuloosipotilaat muistelevat, mutta kaikki myöhemmät tutkimukset viittaavat näihin kahteen lähteeseen.
–Nyt olisi vielä mahdollista tavoittaa ihmisiä, jotka ovat olleet hoidossa tai töissä sairaalassa, Heimo valottaa.
Osana hanketta Pipsa Havula on alkanut valmistella pro gradu -työtään folkloristiikan oppiaineeseen. Kyseessä on muistitietotutkimus, johon Havula yrittää löytää entisiä potilaita 1940–60-luvulta, siis käytännössä vanhimpia parantolassa hoidettuja ikäluokkia, jotka saattavat vielä olla elossa.
–Muutamia nimiä on jo tiedossa, ja yhden entisen asukkaan olen ehtinyt jo haastatellakin, mutta lisää kaivattaisiin, Havula vinkkaa.
Asukkaiden lisäksi hankkeen parissa puuhaavia kiinnostaa parantolan henkilökunta, mutta myös ihan tavalliset lähialueiden ihmiset ja heidän suhteensa parantolaan. Miten se esimerkiksi otettiin aikanaan Paimiossa vastaan?
–Ihan kaikkea emme varmasti osaa edes ajatella, esimerkiksi sitä, että mitä ammattiryhmiä on lopulta ollut kytköksissä parantolaan, Heimo sanoo.
Hanke vasta alkuvaiheessa
Tähän mennessä hankkeen osalta on tehty vasta kartoitustyötä. Siltä puuttuu toistaiseksi rahoitus, jota haetaan paraikaa.
–Emme ole päässeet oikein kunnolla vielä edes aineistojen kimppuun, Heimo sanoo.
Mahdollisuuksia on moneen. Aihetta voidaan lähestyä muun muassa terveyden historian, sairaanhoidon historian, esineistön, kulkutautien historian, hoitomenetelmien historian tai sairaalan arjen näkökulmasta.
Parantola on tietysti varsinkin arkkitehtonisesti kansainvälisesti kiinnostava ja Heimon mukaan merkittävä matkailukohde koko seutukunnalle. Suomeen on tullut Aallon arkkitehtuurin perässä ihmisiä ympäri maailmaa jo vuosikymmeniä.
–Ilmeisesti parantolassa on käynyt jo silloin 40–50-luvullakin ihmisiä ihastelemassa arkkitehtuuria. Entinen potilas muisteli, kuinka ulkomaalaiset tulivat sinne pällistelemään, Havula kertoo.
Parantola oli elävä yhteisö ja oma maailmansa
Koska hoitojaksot tuberkuloosiparantolassa olivat pitkiä, mutta potilaat kuitenkin verrattain hyvävointisia, kehittyi parantolaan monenlaista vapaa-ajan toimintaa. Puhutaankin parantolakulttuurista.
–Iso osa potilaista oli nuoria aikuisia, joilla oli paljon aikaa, ja jotka oli tempaistu pois omasta elinpiiristään useiksi kuukausiksi. On ymmärrettävää, että he ovat pyrkineet tekemään siitä oman yhteisönsä, tutkija ja museonhoitaja Anna-Maria Niinikoski muistuttaa.
Tämä näkyi muun muassa potilasyhdistyksinä ja tansseina. Parantolassa julkaistiin myös potilaslehti Pasuunaa 40-luvun lopulta aina 60-luvun puoleen väliin. Siinä julkaistiin ajankohtaisten ja potilaita kiinnostavien aiheiden lisäksi esimerkiksi runoja ja proosaa.
Pasuunassa oli Niinikosken mukaan myös ilmoituksia purkautuneista kihlauksista. Kaikki eivät jääneet odottelemaan oman mielitiettynsä mahdollisesti vuosia kestävää parantolareissua.
Mutta vastapainoksi ihmiset löysivät kyllä toisensa myös parantolan seinien sisällä.
–Seurustelu eli lumpustelu, kuten myös alkoholin käyttö, olivat ankarasti kiellettyjä, ja sääntöjen rikkomisesta voitiin potilas jopa poistaa parantolasta. Järjestyssääntöjä on ollut vaikka kuinka, mutta niitä myös rikottiin, Havula hymyilee.
Alkoholia juotiin ja potilaiden keuhkoille hyvää tekevässä mäntymetsässä tupruteltiin tupakkaa. Lähialueen asukkaat möivät parantolan porukalle viinaa.
–Ymmärtäähän sen, että kun ajattelee sen ajan siveyskäsitystä ja sitä, että laitoksessa oli paljon nuoria ihmisiä, että säännöstön on tarvinnut olla aika tarkka ja tiukka, Niinikoski sanoo.
–Ja toisaalta, kuinka luonnollista onkaan, että esimerkiksi niitä ihmissuhteita on tällaisessa ympäristössä sitten syntynyt, Heimo lisää.
Pipsa Havula kaipaa tutkimukseensa haastateltavaksi 1940–60-luvulla parantolassa asuneita potilaita. Kaikki muistitieto parantolaan liittyen otetaan kuitenkin hankkeessa kiitollisena vastaan. Yhteydenottoja voi lähettää osoitteeseen phphav@utu.fi
Parantolan viimeisimmät vaiheet
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri laittoi parantolan myyntiin 2018
Parantolan metsät ry osti parantolaa ympäröivät metsät alkusyksystä 2019
Sairaanhoitopiirin valtuusto päätti viime marraskuussa luovuttaa kiinteistökokonaisuuden irtaimistoineen korvauksetta valtion johdolla perustettavalle säätiölle.
Rahoitusta tulevalle säätiölle saadaan ainakin valtiolta, Alvar Aalto Säätiöltä ja Paimion kaupungilta
MIKKO PERTTUNEN
