– Kun kelit olivat vielä suotuisia ja oraat ehtivät kehittyä vahvoiksi, Pirhonen kertoo.
Sen sijaan syysvehnät kylvettiin sateiden lomassa ja ne näyttävätkin huomattavasti hennommilta.
– Niillä osin lohkoa, johon vesi on kerääntynyt, saattaa kasvusto tuhoutua kokonaan, jos on edes kunnolla orastanutkaan. Mikäli oras on vihreää, on se hengissä, ja toiveissa on, että siitä saadaan kasvusto ensi kesäksi, Pirhonen toivoo.
Edessä on kuitenkin vielä monta koettelemusta ennen kevättä.
– Viime vuosina oraita ovat rasittaneet erityisesti kevään ahavat. Eli kun oras on kevään lämmössä virittynyt kasvuun, tuleekin tuuli ja pakkaskausi päälle. Näin oraita on menetetty, vaikka ne vielä hetkeä aikaisemmin olisivatkin näyttäneet hyviltä.
Toisena ongelmana talven ja kevään aikana voi esiintyä maalajista riippuen pintaroutaa, joka katkoo oraiden juuria.
– Kaikkiaan pellolla makaava vesi on haitallista ja siksi tasaisilla pelloilla etenkin painanteissa on suuri vaara oraiden tuhoutumiselle.
Viljelijät voimattomia
Runsas sade tässä vaiheessa vuotta on haitallista kasveille. Lisäksi sade kuljettaa ravinteet ja maa-aineksen vesistöihin. Pelloilla makaava vesi taas aiheuttaa maan liettymistä ja tiivistymistä, joka on erityisen haitallista savimailla.
– Viljelijät ovat melko voimattomia näiden sääolojen ja niiden seurannaisvaikutusten kanssa, Jarmo Pirhonen toteaa.
Harvat keinot, joihin viljelijä voivat hänen mukaansa vaikuttaa, ovat maan rakenteesta ja ojituksesta huolehtiminen, sekä lohkojen pitäminen kasvipeitteisenä ympäri vuoden.
– Syyskylvöisten kasvien suosiminen ja monivuotisten kasvien, kuten nurmen ja kuminan viljely ovat keinoja päästä ympärivuotiseen kasvipeitteisyyteen. Myöskin saamalla hyvät sadot ja keräämällä pelloille annetut ravinteet talteen, on ympäristölle ystävällisen viljelyn osoitus, hän jatkaa.
Pirhonen kannattaa monipuolisen viljelykierron toteuttamista, vaikka kannattavuus kaikkien kasvien osalta ei aina olekaan kohdallaan.
