Niissä esiintyy kuitenkin myös sudenkuoppia. Medioissa herkästi tuodaan lupaukset esille “ryhtiliikkeinä” ja “ottaen itseään niskasta kiinni”. Ruoka-aineet jaotellaan kiellettyihin ja sallittuihin ja kuntosalilla tehdään hommia hampaat irvessä saadakseen tuloksia. Hyvinvoinnin ja terveyden tavoittelu on ajautunut suorittamisen, ehdottomuuden ja itsensä rääkkäämisen puolelle. Osalle tämä toki saattaa sopia, mutta epäilisin osuuden olevan varsin marginaalinen.
Olisiko lupaukset helpommin pidettävissä ja hyvinvointi saavutettavissa, jos ”uusi minä” tarkoittaisikin itsensä ymmärtämistä, uusien taitojen opettelemista tai uusien kokemusten saamista esimerkiksi painotavoitteen saavuttamisen sijaan?
Juoksulenkillä voi ihastella esimerkiksi luonnonihmeitä ja maisemia kilometrien kerryttämisen sijaan. Kiellettyjen ruoka-aineiden sijaan opetella tietoisen syömisen taitoa kaikkien ruoka-aineiden osalta. Illalla voi opetella havainnoimaan, milloin on hyvä mennä aikaisin nukkumaan. Tauot sosiaalisesta mediasta ajoittaa viettäessä aikaa ystävien kanssa.
Omia saavuttamattomia uudenvuodenlupauksia on takataskussa useitakin. En ole useampaan vuoteen tehnyt niitä enää, sillä olen havainnut, etteivät ne vie minua eteenpäin. Lupaukset poissulkivat herkästi jotakin ja olivat suorituksia, esim. “ei koulu-/työasioita klo 21 jälkeen” tai herkkulakot. Tämä ajoi pohtimaan, miksi toimin niin ja toivatko suoritustavoitteet jotakin hyvää. Pohdiskelu auttoi jättämään nämä ja löytämään muutostavoitteet, jotka toivatkin sisältöä elämään tai mahdollistivat sen – ilman suorittamista ja ympärivuotisesti.
Elämä kuitenkin tapahtuu tässä ja nyt, eikä “sitten kun”.
Maria Mäkitalo
Laillistettu ravitsemusterapeutti, joka tarkastelee nykyään hyvinvointiaan muutaman kerran vuodessa.
