Kuhina lintulaudoilla lisääntyy talven tultua. Kuitenkaan kaikkia tuttuja lapsuuden lintuja ei enää kohtaa nykypäivänä yhtä usein. Turun Lintutieteellisen Yhdistyksen puheenjohtaja, sauvolainen Jari Kårlund kertoo esimerkiksi hömötiaisten määrän vähentyneen merkittävästi lintulaudoilla aina 70–80-luvuilta lähtien. Yksi syistä kadon taustalla on metsätalous.
– Hakkuut ovat vähentäneet hömötiaisen pesäpuuna käyttämien lahopuiden määrää. Vaikka hömötiaisia voi syksyisin tulla idästä suuriakin määriä, eivät ne silti näy pesimäkannassa, Kårlund selvittää.
Hän on kuitenkin nähnyt muutaman hömötiaisen ryhmiä alkutalvesta lintulaudallaan Sauvossa.
Sopeutuva sinitiainen menestyy
Yksi uusista menestyjistä talvilintujen saralla on sinitiainen, joka saapui Suomeen 1900-luvun alkupuolella.
– Sinitiaisella menee hyvin. Se osaa hyödyntää ruokintoja ja on vähemmän nirso pesimäpaikan suhteen, Jari Kårlund kertoo.
Myös talitiaisilla menee mukavasti, eikä niillä ole juuri hätää mahdollisen kadon suhteen.
– Pyrstötiaisten ilmestyminen talviruokinnoille on taas 2010-luvun ilmiö. Itse en ole niitä nähnyt, mutta kuvia kyllä kymmenittäin. Luonnostaan ne syövät pienellä nokallaan koivuista kirvan munia talvisin, Kårlund kertoo.
Monille tuttu talvilintu punatulkku on ollut viime vuosikymmenellä vähälukuinen.
– Punatulkuilla oli 2000-luvun alkuvuosina iso vaellus idästä. Kanta romahti tämän jälkeen ja on sittemmin hitaasti toipunut.
Myös viherpeippokanta on heikentynyt.
– Trikomonoosi-niminen alkueläin vei suurimman osan viherpeipoista. Vuoden 2005 jälkeen kanta putosi 80-luvun alkuperäisen kannan tasolle. Tauti leviää huonosti hoidettujen ruokintojen kautta.
Kesäruokinta tekee linnuille hallaa
Etenkin lintujen kesäruokinta vaikuttaa Kårlundin mukaan negatiivisesti lintujen kohtaloon. Se on vaikuttanut myös viherpeippoihin.
– Ihmiset vievät linnuille siemeniä heinäkuussa ja linnut tulevat syömään niitä helpon ruoan perässä. Näin ollen luullaan, että linnut olisivat nälkäisiä. Siemenet ovat kuitenkin kesän poikasille aivan väärää rasvapitoista ravintoa, kun ne oikeasti tarvitsivat hyönteisiä proteiinin saamiseksi.
Auringonkukan siemenet puolestaan muhivat maassa lämpimässä säässä levittäen linnuissa erilaisia tauteja.
Linnuille riittää luonnossa ruokaa pitkälle syksyyn. Esimerkiksi tilhet söivät tänä vuonna talvisääskiä vielä myöhäiseen syksyyn, eivätkä tarvinneet marjasatoa ravinnokseen niin paljon.
Uusille lintulajeille maistuvat talviruokintapaikkojen makkarat tai talipallot. Ne houkuttelevat esimerkiksi pikkuvarpusia, jotka saapuivat Varsinais-Suomeen 90-luvun lopulla.
– Varpuset ovat taas vähentyneet selvästi, mutta syy siihen on epäselvä, Kårlund jatkaa.
Energiaa pitkiin ja kylmiin öihin
Lintujen talviruokinta on hyvä aloittaa sen jälkeen, kun pakkasta riittää vuorokauden ympäri.
– Itse aloitin ruokinnan marraskuun alussa lyhyellä pakkasjaksolla, Kårlund kertoo.
Kun lumet keväällä sulavat, voi ruokinnan vastaavasti lopettaa.
Talvipötköjen rasvapitoisuus on hyvä tarkistaa kaupassa.
– Mitä rasvaisempi, sen parempi. Linnut tarvitsevat energiaa pitkiin, pimeisiin ja kylmiin öihin, Kårlund selvittää.
Auringonkukansiemenissä kannattaa suosia niiden kuorittuja versioita, sillä ne ovat hygieenisempiä.
– Itselläni on ruokinta-automaatti. Kuorimattomat siemenet eivät riittäneet viikkoa pidemmälle, mutta kuoritut kestivät yli kaksi viikkoa.
Lintulaudoilla vierailee talvisin myös oravia ravinnon menekkiä lisäämässä.
– Oma ruokinta-automaattini roikkuu rautalangasta, jolloin sitä pitkin ei pysty kiipeämään. Toisaalta kuusten hyvä käpysato karsii oravia tänä vuonna lintulaudoilta.
Kaura puolestaan houkuttelee keltasirkut lintulaudoille talvisin.
– Niitä kohtaa usein myös pelloilla syömässä puintijätteitä tai ruokailemassa riistaruokintapaikoilla.
Potkua lintuharrastukseen
Keväällä ensimmäiset tulokkaat lintulaudalla ovat viherpeipot ja -varpuset.
– Niitä alkaa ilmestyä keleistä riippuen helmi-maaliskuussa. Takatalven sattuessa ruokinnoille ilmaantuu peippoja ja muita varhaisia muuttajia.
Yksi keväinen erikoisuus Kårlundin lintulaudalla oli neljä rautiaista huhtikuisen takatalven yllätettyä.
Kårlund muistuttaa lintujen pärjänneen tuhansia vuosia ilman talviruokintaa. Silti ruokinta ja lintujen tarkkailu omasta ikkunasta voivat synnyttää innostuksen lintuharrastukseen.
– Lintuharrastus on hyvä aloittaa lintulaudalta erilaisia lajeja tunnistaen. Lintukirjan hankinta on tärkeä ostos harrastuksen aloittajalle. Jossain vaiheessa ajankohtaiseksi tulee kiikarien ja lopulta kaukoputken osto, Kårlund naurahtaa.
Hän itse kiinnostui linnuista oppikoulun luontokerhossa. Sittemmin harrastus on vienyt miehen mennessään. TLY:n puheenjohtaja on toiminut aikanaan myös Bird Life Suomen hallituksessa.
– Harvinaisin bongaamani lintu oli aikanaan Sodankylässä ainoana Suomessa nähty nokisorsa. Samalla reissulla näin myös elämäni ensimmäiset kiirunat, mies muistelee.
