Tilastokeskuksen väestötiedot kertovat, että Kaarinan väkiluku kasvoi viime vuonna sadoilla ja huitelee pian yli 34 000 asukkaan. Pienokaisiakin Kaarinaan syntyi viime vuonna yli 360. Paimiossa väestönkasvu jäi muutamaan kymmeneen, lapsia syntyi sentään lähemmäs sata.
Sauvon haastava tilanne näkyy valitettavasti väkiluvussa. Väkiluku tipahti selvästi alle 3000 asukkaan, eikä se ennusteiden mukaan sieltä enää nouse, niin valitettavaa kuin se onkin. Koulua nyt tehdään, mutta kunnanvirasto- ja päivähoitotilojen ratkaisuissa on vielä palaset levällään ja samaan aikaan pitäisi rehellisesti pohtia, mikä on näiden tarve tulevina vuosina, ja miten ratkaisut rahoitetaan.
Menestyksen ja pärjäämisen eväitä pitää toki hakea sieltä, mistä niitä suinkin löytyy. Erityinen positiivinen seikka tällä viikolla on, että Paimion uusien alueiden tonttikauppa lähti lupaavaan alkuun. Jos nyt varatuilla tonteilla alkaa syksyllä tohina, se on positiivinen signaali muutamien ei niin valoisien jälkeen. Paimion vahvuudet liittyvät asumiseen ja vireisiin palveluihin, ja sitä pitää rummuttaa. Paimion pitää olla näkyvä ja konkreettinen asuinvaihtoehto turkulaisille tai niille Turussa työskenteleville, jotka ovat suunnanneet ja suuntaavat tänne jatkossa muualta Suomesta. Todennäköisesti he melko usein ovat nuoria aikuisia, elleivät jo perheellisiä, niin mahdollisesti myöhemmin perheellistyviä, jotka arvostavat liikenneyhteyksiä, päivähoidon ja koulujen läheisyyttä, peruspalveluja ja nimenomaan ehkä myös vapaa-ajan liikuntamahdollisuuksia. Kaikkia näitä pitää tuoda selvästi ja määrätietoisesti esiin kaupungin markkinoinnissa. Pakurlanmetsässä osui kohdalleen hinta ja tonttikoko, hyvä niin.
Omakotiasuminen on selkeästi edelleen halutuin asumismuoto. Entä jos tässä on yksi syy, miksi meille syntyy niin vähän vauvoja. Asuminen on käynyt koko ajan kalliimmaksi ja ahtaaksi. Nuoret aikuiset haaveilevat kohtuukokoisesta ja -hintaisesta omakotitaloasumisesta, lähiluonnosta. Entä jos sitä haavetta ei ole varaa toteuttaa?
Taina Tukia
