Eläimiin liittyvät arvot yhteiskunnassamme ovat murroksessa. Kuten Elisa Aaltola ja Sami Keto kirjassaan ”Eläimet yhteiskunnassa” toteavat, eläinten sorkan-, kynnen ja tassunjäljet ovat kaikkialla yhteiskunnassamme. Eläimet ovat esillä lihamainoksissa, ministeriöiden tuotantoraporteissa ja mukavissa elokuvissa urheista pienistä possuista. Viimeisen vuoden aikana on lihansyönti noussut vahvasti tapetille (vai pitäisikö sanoa lautaselle) etenkin ilmastosyistä. Nautaeläimet ja muut märehtijät tuottavat ravintoa sulattaessaan metaania, joka on voimakas kasvihuonekaasu. Taustalla on myös huoli maapallon ravintovarojen niukkuudesta. Jos lisäämme kasviravinnon osuutta ruokavaliossamme, riittää ruokaa useammille ihmisille kuin lihapainotteisella sekaravinnolla. Todellisuudessa lihan kulutus planeetallamme kuitenkin kasvaa nopeasti. Kiinalaiset syövät noin puolet maailman sianlihasta.
Biologian näkökulmasta ihminen on omnivori eli moniruokainen eläin, jonka ruokavalioon myös liha luontevasti kuuluu. Lihansyönnillä on luultavasti ollut huomattava merkitys ihmislajin kehityshistoriassa. Toisaalta on niinkin, että voimme saada tarvittavat ravinteet myös monipuolisella kasvi- ja sieniravinnolla, mikä tosin vaatii jonkin verran suunnittelua ja tietoa eri ravintoaineiden valkuais- ja hivenainekoostumuksista. Olen itse perheeni valistuneempien jäsenten opastamana vähentämässä liharuoan käyttöä.
Eläimen arvo riippuu osittain siitä, näemmekö eläimen lajinsa anonyyminä edustajana, osana massaa, vai yksilönä. Eläinten oikeuksien puolustajat puhuvat jokaisen eläimen itsellisyydestä, yksilöarvosta. Suurissa tuotantoyksiköissä eläinyksilöt eivät erotu, sen sijaan kotien mustit ja mirrit saavat meiltä rakastavaa huolenpitoa. Lapsuuteni kodissa akvaariokaloillakin oli nimet.
Eläimiä voidaan myös hinnoitella, enkä nyt puhu lihatiskien kilohinnoista. Ympäristöministeriö laati vuonna 2002 listauksen rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeellisista hinnoista. Lehtokertun hinnaksi ministeriö laski 34, satakielen 252 ja saimaannorpan 9755 euroa. Kyseisen summan joutuu ainakin periaatteessa maksamaan valtiolle, jos luvatta ottaa hengiltä rauhoitetun eläimen.
Timo Vuorisalo
Kirjoittaja on Piikkiö-Seuran puheenjohtaja.
