Miten maailma muuttuu?

0
Anna Vähätalo, Minette Lindstedt, Aino Lehtinen, Elle Toivonen, Tinka Aronpuro, Eino Hirvonen, Saara Kujala, Ronja Koskinen ja Eelis Aarnio Vistan koulun aulassa, ja taustalla näkyy ilmoitustaulu, jossa siinäkin on esillä paljon ilmastonmuutokseen liittyvää infoa.

Ilmastonmuutos on totta, mutta on järkyttävää, että maailmassa on vallassa heitä, joiden mielestä se ei sitä ole.

– On ahdistavaa ajatella, miten maailma muuttuu ja miten erilaisissa olosuhteissa ihmisiä sen vuoksi elää. Köyhissä maissa ihmiset kärsivät jo nyt ilmastonmuutoksen konkreettisista vaikutuksista, kuvaa tuntemuksiaan Anna Vähätalo .

Eino Hirvonen sanoo, että hän on pettynyt siihen, miten vähän ilmastonmuutoksen torjumiseksi tehdään, ja että poliitikot eivät ota vastuuta asiassa. Toimet ovat liian pieniä. Saara Kujala pitää suorastaan ärsyttävänä sitä, että esimerkiksi jenkeissä ilmastonmuutokselta suljetaan silmät ja siellä presidentti Trump on kiistänyt koko ilmastonmuutoksen.

– Edes kunnollista pullojen kierrätystä ei siellä ole!

Sopimuksia tehdään muttei pidetä

Vistan koulun oppilaista koottu joukko näkee ilmastonmuutoksen torjumisen isoimmaksi ongelmaksi sen, ettei totuutta nähdä tai myönnetä, eikä siksi päästä riittävän vaikuttaviin tekoihin. Maailmanlaajuisia sopimuksia neuvotellaan, mutta niistä ei pidetä kiinni.

– Ne, joilla on valtaa ja voimaa, eivät tee riittävästi, nuoret puuskahtavat. He tiedostavat myös sen, että Suomi on pieni toimija. Isoja ratkaisuja pitäisi tehdä ja laittaa toimeen nimenomaan siellä jenkeissä, Kiinassa, Intiassa, mutta poliitikot eivät pysty siihen. Iso ongelma on ihmisten rahanahneus ja ehkäpä myös se, että vallassa olevat aikuiset eivät huolehdi riittävästi siitä, millainen maailma jälkipolville jää.

– Aikuiset ovat itsekkäitä. Onkohan sitten niin, että jos nyt keksittäisiin kuolemattomuus, niin sitten he voisivat huolehtia enemmän siitä, millainen maailma on vaikka 50 -100 vuoden jälkeen?

Omissa perheissä arjen ratkaisuja

Nuoret pohtivat innokkaasti, että maailmassa on kuitenkin varallisuutta, jonka avulla voitaisiin ruokkia nälkäisiä tai ratkaista vaikka merten roskaisuus tai kodittomuus.

Aseisiin käytetään rahaa silmittömästi, tai vaikka Pariisissa palaneen Notre Damen korjaamiseen. Joku nuorista heitti, että korjauksiin lahjoitetuilla varoilla olisi voitu poistaa meristä lähes kaikki roskat.

Vaikka paikalliset nuoret suhtautuvat pessimistisesti moniin tehtyihin toimiin, niin omissa perheissä kukin on yhdessä vanhempien kanssa tehnyt monia arkisia pieniä ratkaisuja luonnon ja ympäristön hyväksi. Kierrätetään, lajitellaan, kiinnitetään huomiota ruokaan, liikkumiseen.

– Kasviruokapäivä kerran viikossa voi korvata yhden vuosittaisen kaukolennon, tietää Eelis Aarnio .

Minette Lindstedt paljastaa nauttivansa pitkälti kasvisruokaa, välttävänsä punaista lihaa. Hän tuumii, että lihankin suhteen voi tietenkin tehdä ekologisia valintoja. Lähellä tuottamisen merkitystä kasvisruokavaliossa nostaa esiin myös Saara, joka muistuttaa, että esimerkiksi soijan käyttö ei välttämättä ole ekologinen valinta. Se lennätetään Suomeen ja viljelyyn kuluu vettä, joka tarvittaisiin juotavaksi.

Keskusteluryhmästä useampi on mukana koulun Kestävän kehityksen kerhossa ja he ovat järjestäneet kirpputoria myös koulussa.

– Tähän kevääseen suunnitelmissa on järjestää kasvisruokakurssi alakoululaisille, ertoo Elle Toivonen .

Hyväntekeväisyyteen voi lahjoittaa, kavereiden keskenkin voidaan vaihdella vaatteita. Ostopäätöksiä on hyvä miettiä: tarvitsenko oikeasti näin monet housut tai huppareita… Joku sanoo, että on toivottavaa, että vanhemmat omalla esimerkillään näyttävät mallia vaikka sitten syömiseen tai ostamiseen.

Kaikki kokevat, että tietoa on tarjolla ja esimerkiksi koulussa nostetaan asioita hyvin esiin, mutta netissä oleva tieto on usein ristiriitaista.

Netissä tieto ristiriitaista

Koko joukko, edellä mainittujen lisäksi myös Aino Lehtinen , Tinka Aronpuro ja Ronja Koskinen , sanovat että uutisoinnissa kielteiset asiat saavat isoimman huomion, mutta heitä kiinnostaisivat esimerkiksi selkeät ohjeet ja ratkaisut. Mitä pitäisi tehdä ja mitä tehdään?

– Kerrotaan vain siitä huonosta kehityksestä ja siitä, että näin tähän on tultu. Negatiivinen tietenkin kiinnostaa yleisöä, ja sitä uutisissa nostetaan. Miksi ei katsota eteenpäin?

– Meillä ei Suomessakaan ole riittävästi nuoria päättäjiä tai heitä, jotka oikeasti haluaisivat ratkaista näitä yhteisiä ongelmia. Politiikassa ajetaan vaan omaa etua. Sopimuksista ei pidetä kiinni. Nuorten ääntä väheksytään helposti, pohtii Elle.

Eräs tärkeä huomio tulee myös: aikuiset ja vanhemmat ihmiset valittavat paljon sitä, miten nuoret ovat paljon netissä ja puhelimilla.

– Mutta ellei näin olisi, meillä ei myöskään olisi kaikkea sitä tietoa mitä nyt on!