Olen jo melkein suomalainen

0

Olen asunut ja tehnyt töitä Suomessa jo kuusi vuotta. Sitä ennen olin käynyt Espanjassa ja Ranskassa, mutta täällä kaikki oli hyvin erilaista. Kun minulle kerrottiin, että pääsen Suomeen, sanoin välittömästi kyllä !

Saavuin Suomeen illalla ja seuraavana aamuna jouduin suomenkielentunnille. Ensireaktio oli järkytys: eihän tällaista kieltä voi oppia! Mutta koska valmensin pieniä lapsia, kielen oppiminen oli tärkeää. Sain opettajaltani perusteet ja aloin sitten vain puhua ja huomasin, että homma toimii! Periaatteeni on, että kun asuu maassa, niin pitää osata kommunikoida ainakin jotenkuten maan kielellä.

Alussa minua ihmeteltiin, että kuka tuo outo ihminen on. Ensin kukaan ei puhunut mitään tai tervehtinyt. Kun ylitettiin katu, vastaantuleva ei reagoinut. Silti minä sanoin terve !, koska se on normaalia Portugalissa. Jonkin ajan kuluttua ihmiset alkoivat tervehtiä. Alkoi heti tuntua kotoisammalta.

Pikkuhiljaa ihmiset alkoivat myös huomata tulokset, joita jalkapallovalmennuksen kautta saatiin. Ensin tehtiin töitä n. 10-30 perheen kanssa, mutta nykyään puhutaan jo sadoista perheistä, joiden kanssa on tehty töitä. Vaikka lapset lopettaisivat pelaamisen, monet vanhemmat ovat silti tekemisissä ja juttelevat aina kun nähdään. Siitä tulee erityisen kotoisa olo. Perheet eivät ole vain osa työtä, vaan nyt olen osa tätä Peimarin alueen yhteisöä. Ensin en ajatellut, että olen täällä niin pitkään, että minulle tulisi oikeita ystäviä, mutta nyt minulla on täällä paljon hyviä ystäviä.

Olen omaksunut tämän pohjoiseen kulttuurin. Elämä täällä on organisoitunutta, elintaso on hyvä, talous on parempi kuin eteläisissä maissa. Ihmiset ovat rauhallisempia ja käyttäytyvät hillitymmin. Kun ihmiset pitävät sinusta, he todella pitävät sinusta. Jos tulee ongelmia, niin he eivät jätä sinua. Elämän laatu on hyvä. Siksi edelleen olen täällä.

Portugalissa voi mennä ravintolaan tai matkustaa, mutta pitää olla hyvä palkka, jotta voit tehdä sen. Täällä kaikki voivat matkustaa. Täällä voi myös kokea taloudellista turvallisuutta. Jos ei onnistu, niin täällä autetaan. Kenenkään ei tarvitse joutua sillan alle. Koulu on ilmaista, moottoriteillä ajamisesta ei tarvitse maksaa. Kun kävin koulua, vanhempani joutuivat maksamaan kaikki kirjat. Se oli heille iso satsaus.

On hienoa, että Suomessa on elinvoimaisia pienempiä yhteisöjä kuten Sauvo ja Paimio, joissa on tarvittavat palvelut. Portugalissa on lukemattomia pieniä kyliä kuolemassa. Ihmiset muuttavat pois, koska maaseudulle ei järjestetä mitään palveluja.

Jos minun pitäisi nyt valita, asunko Portugalissa vai Suomessa, niin valitsisin Suomen. Elämänlaatu on parempi kuin jos muuttaisin suureen kaupunkiin Portugalissa. Alan kokea olevani täällä kotonani. Ja vanhojen ystävien kanssa on niin helppoa pitää yhteyttä sähköisillä välineillä. Jos minun pitäisi aloittaa taas alusta jollain muulla paikkakunnalla Suomessa, olen aika luottavainen, että se onnistuisi. Ihmiset auttavat ja saan tukea, kun lähden mukaan osaksi yhteisöä.

Andre Miranda

Kirjoittaja on Peimari United jalkapalloseuran valmentaja.

Jätä kommentti