Laitilassa otettiin käyttöön kotiintuloaikojen suositukset joulukuussa 2018. Siellä taustalla olivat muun muassa poliisin esiin tuomat havainnot sekä kouluterveyskyselyn tulokset, joissa nousivat esille nuorten univaikeudet. Sen jälkeen ooppilashuollon ohjausryhmä antoi suosituksen lasten ja nuorten kotiintuloajoista arkisin ja viikonloppuisin.
Laitilan kaupunki sai asiassa paitsi maanlaajuista, jopa kansainvälistä huomiota. World Economic Forum facebook-sivulla julkistettiin asiaa koskeva video, joka keräsi useita satoja tuhansia katselukertoja. Nyt tammikuussa, reilun vuoden jälkeen poliisi kertoi, että kotiintuloaikojen suositus on tuottanut näkyvää tulosta. Nuorten pahoinvoinnista kielivä oireilu eli rajuhko ilkivalta on Laitilassa vähentynyt. Tuloksia on syntynyt.
Lasten ja nuorten hyvinvoinnista puhutaan paljon, ja asiaan kiinnitetään paljon huomiota paitsi paikallisesti, seudullisesti myös valtakunnallisesti. Paljolti jäädään kuitenkin puheen asteelle. Konkreettiset toimet kangistuvat vaikkapa siihen, että puuttumiskeinoista ollaan eri mieltä. Ja samaan aikaan kuitenkin kaikki tiedämme, miten kallista ja kipeää on, jos yhdenkin nuoren elämä ajautuu raiteltaan.
Nyt esiin nostettu paikallinen ajatus lasten ja nuorten kotiintuloaikasuosituksesta on hyvä veto, vaikka varmasti tuottaa nurinaakin. Joku voi kokea suosituksen omaa päätösvaltaa liiaksi rajoittavana. On perheitä, joissa herne tärähtää nenään ihan vain siitä, että tällaisia suosituksia mietitään, koska ”ei meille tarvitse tulla sanomaan, ja me kyllä hoidamme omien lastemme asiat”.
Mutta siinäpä se. Perheet ovat erilaisia. Joissakin perheissä on selkeitä pelisääntöjä ja vanhemmat valvovat niitä. Sitten on perheitä, joissa yritetään luoda sääntöjä ja pitää niistä kiinni. On myös perheitä, joissa ei osata luoda sääntöjä tai kukaan ei välitä niistä. Lasten ja nuorten kasvuympäristöjen erilaisuus tarkoittaa pahimmillaan turvattomuutta.
Joissakin perheissä suositus kotiintuloajoista voikin olla tervetullut selkänoja, joka vankistaa perheen omia nuorille asetettuja sääntöjä. Ja sitten toisaalla, vaikka joku perhe ei saisikaan omaa nuortaan kuriin, niin jos muut saavat, tuskinpa yksi nuori jaksaa kauan hääriä pahanteossa kun ei ole kavereita saati yleisöä… Yhteisillä linjauksilla voi olla iso merkitys, ja mikä tärkeintä vaikea on nähdä, että kotiintuloaikasuosituksista voisi olla jotain haittaa.
Nuoret eivät ole yksi yhtenäinen joukko, kuten helposti julkisessa keskustelussa yleistetään. Silti minusta on hyvä, että kotiintuloaikasuositusten mietinnässä ovat voimakkaasti mukana paikalliset nuorisovaltuustot. Se tarkoittaa, että tässä valmistelussa asianosaiset ovat mukana. Toki todennäköisesti niin sanotut ”kunnolliset” nuoret, mutta kuitenkin.
Taina Tukia
