PÄÄKIRJOITUS Varma epävarmuus

0

Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Tuo vanha sanonta on noussut mieleen jo useammankin kerran tämän koronaviruksen etenemistä seuratessa.

Tässä meillä on virus, joka on pistänyt koko maailman omalla tavallaan polvilleen, ja nimenomaan siihen liittyvän epätietoisuuden ja epävarmuuden vuoksi. Viruksen etenemistä koskeva uutisointi on meillä ollut laajaa ja moniulotteista, mutta myös hämmentävää. Kansainvälinen tieto on sekin ollut sekavaa. Vielä keskiviikkona uutisoitiin näkyvästi, että jotkut asiantuntijat uskoivat taudin laantuvan kesään mennessä itsestään. Yhtälailla meille on muistutettu, että on monia muitakin tauteja, jotka ovat uhanneet ja uhkaavat ihmishenkiä.

Tavanomaisessa kanssakäymisessä leviävä virustauti on pelottava, piilotteleva ja häijy koska ihmiset voivat saada tartunnan vaikka vain ohimennen tavatessaan. Toki näinhän on myös monissa tavanomaisissa virustaudeissa. Torjuntakeinotkin pohjimmiltaan ovat samoja, ja arkijärjellä ymmärrettäviä: hyvä käsihygienia ja pärskyttely paperiin, ei toisia päin. Eikä kipeänä pidä lähteä tartuttamaan muita.

Seuraan tätä krjoittaessani toisella korvalla Ylen uutislähetystä ja kuuntelen valtioneuvoston tiedotustilaisuutta, jossa kerrotaan millaisia toimintarajoituksia taudin leviämisen suhteen kansalaisille asetetaan. Toimissa korostuu se, että perussairaat ja ikäihmiset riskiryhminä kaipaavat nyt suojelua. Niinikään on todella tärkeää, että terveydenhoitoalan tekijät pysyvät työkykyisinä.

Suojelutoimet, samoin kuin viruksen leviämistä rajoittavat toimet ovat koko ajan tiukentuneet. Kaikessa korostuu edelleen se, että jokaisen meistä pitää omassa lähipiirissään ja arjessaan ottaa huomioon se, että emme levitä virusta. Kukin miettiköön tarkkaan erityisesti sitä, millaisia kontakteja otetaan läheisiin ikääntyneisiin tai heihin, joilla on jokin perussairaus. Ja sitten taas muistutus siitä käsihygieniasta ja oikeasta aivastus- tai niistämistavasta.

Ei mennä työhön kipeänä, ei varsinkaan jos on epäily koronasta. Ei mennä kipeänä kouluun, ei päivähoitoon. On mahdollista, että epidemian leviäminen laittaa vielä laajemminkin kiinni niin kouluja kuin päivähoitoakin. Nyt viimeistään on jokaisen ymmärrettävä, että korona vaikuttaa käytännössä kaikkien arkeen ja jokaisen on arjessaan kiinnitettävä huomiota tartuntojen torjumiseen.

Valtakunnallisissa uutisoinneissa korostui huoli siitä, miten koronatartunnat pidetään kurissä, mutta totta on myös se, että taudin leviämisellä ja myös sen leviämistä rajoittavilla ratkaisuilla on vaikutusta työn tekoon monilla aloilla ja sitä kautta tietenkin talouteen. Se on kuitenkin, ja sen pitääkin olla, tässä kohden toissijaista.

Taina Tukia