Presidentti Sauli Niinistö eräässä näkemässäni haastattelussa puhui tyypilliseen tapaansa hitaasti sanoja harkiten: ”jos on poikkeukselliset olosuhteet, on poikkeustila”. Ja jatkaen siitä, että poikkeukselliset ajat vaativat poikkeuksellisia tekoja. Presidentti selitti kuin rautalankaa vääntäen, miten isoja asioita edessä on.
Sanoihin ja sanomisen tapaan on huomio kiinnittynyt tällä viikolla kerta toisensa jälkeen, kun maan hallitus on pitänyt tiedotustilaisuuksia. Selvästi on niin, että sanamuodoilla ja sanomisen tavalla, joskus myös sanojan persoonalla voi olla arvaamaton merkitys siihen, miten asia tulee ymmärretyksi. Niin nytkin. Kun pääministeri Sanna Marin napakasti komensi vanhukset pysyttelemään kotosalla, niin siinä ei paljon enää auttanut, että viestiä pehmennettiin puhumalla perään asian juurisyystä eli ikääntyneiden omasta turvallisuudesta.
Ikäihmisistä moni otti nokkiinsa sen, että heidän, vaikkakin oman etunsa vuoksi, toivottiin eristävän itsensä muusta väestöstä. Alkoi nurina siitä, että ”emmehän me tähän koronaan syyllisiä olla” tai ”ei meitä tarvitse syyllistää ja eristää”. ”Onko se nyt haitaksi, jos naapurien kanssa kahvitellaan?”
Moni on joutunut sanomaan suoraan, pelottelun uhallakin. ”Voit kuolla, jos saat koronavirustartunnan.”
Koko yhteiskuntamme on ajettu nyt tiukoille etätöiden, etäopetuksen ja menetettyjen mahdollisuuksien saattelemana. Lukemattomien yritysten toiminta on vaarantunut ja samalla vaarantuvat työpaikat ja toimeentulo. Yt-kutsuja jaetaan kuin pahimpina lamavuosina. Kukaan ei pysty ennakoimaan, kuinka pitkään näissä poikkeusoloissa eletään ja miten kovin pandemia iskee. On laskelmia ja kaavioita, mutta ensi viikko silti arvoitus.
Poikkeusolojen takana on kaksi perimmäistä syytä. Ensimmäinen on pandemian huipun hidastaminen, jotta kaikki pystytään hoitamaan mahdollisimman hyvin. Toinen syy on suojata tartunnoilta ikääntyneet ja perussairaat, joille tauti voi olla kohtalokas.
Kyse on meistä, ei vain teistä tai heistä. Nyt turvataan monen perheen arvokkaat mammat ja papat ja kalliisti. Tätä vasten olisi reilua, että ikäihmiset itsekin turvaamisensa hyväksyisivät.
On poikkeustilanteessa myös positiivisia ilmiöitä, kuten näitä kampanjoita naapuriavusta ja paikallisten yrittäjien tukemisesta. Ollaan siis ihmisiksi, autetaan toisiamme kun paikka on, ja hankitaan nyt palvelumme lähiyrittäjiltä ja -yrityksistä.
Taina Tukia
