Mitä tehdä, kun seinät kaatuvat päälle ja koronaeristys ahdistaa? Mitä tekemistä voisi keksiä, kun kaikki harrastukset ovat tauolla ja kirjastoonkaan ei enää pääse?
Yksi varteenotettava vaihtoehto on lähteä retkelle lähiluontoon. Retken ei tarvitse olla edes ajallisesti kovin pitkä. Pienikin hetki lähiluonnossa voi jo olla piristävä ja voimaannuttava kokemus. Vaikka lähteminen kotieristyksestä saattaa olla vaikeaa, niin tulet huomaamaan, että kevät etenee ja valon määrä lisääntyy kaikesta maailmanmenosta ja murheesta huolimatta. Lähiluonto tarjoaa meille melkoisen elämyskeskuksen, jos siihen asennoituu tutkivalla ja vastaanottavaisella asenteella, kaikki aistit avoinna.
Retkillä iltahämärällä voi ihailla mustarastaan kaunista ja kauas kuuluvaa laulua. Mustarastas voitti äänellään lintujen The Voice of Finland -kilpailun eli Suomen Luonto -lehden lintujen laulukilpailun vuonna 2011. Mustarastaan laulua kuvailtiin silloin moniulotteisesti. Se on loistava improvisoija, jolla on selkeät fraasit ja laulun kokonaisuuteen muodostuu hienoja kysymys-vastaus -asetelmia vahvojen fortejen ja pienten pianissimokaikujen muodossa.
Eräänä päivänä olin perheeni kanssa retkellä lintutornilla. Päätimme tyttäreni kanssa oikaista lintutornille kulkemalla pellon läpi. Reitin varrella oli monia pikkupuroja ja isompia ojia. Onnistuimme hyppäämään pienten purojen yli helposti, vaikka pientä jännitystä olikin ilmassa. Kehityimme pompuissamme niin, että meillä oli jopa apukeppi isompien purojen varalle. Saimme onnistumisen kokemuksia selvittyämme hypyistä kuivin jaloin.
Sitten tuli vastaan vielä isompi oja, jonka pinta oli hieman jäässä. Tyttäreni ylitti ojan ensimmäisenä, mutta ei kuitenkaan kuivin jaloin. Sitten oli minun vuoroni, tytär ojensi toiselta puolelta kättään avuksi ja minä hyppäsin. Huonosti kävi, jää rikkui ja vajosin. Kengät ja sukat olivat märkinä ja mutaisina. Tästä seurasi hersyvää naurua, me molemmat kikattelimme tilanteelle. Epäonnistuneesta ylityksestä tulikin yhteinen, mukava ja odottamaton hetki.
Tällaisia pieniä ilon hetkiä tarvitsemme elämäämme tällä hetkellä – hypitään purojen yli yhdessä, toinen toisiamme auttaen.
Kirsi Kero
Kirjoittaja työskentelee MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiössä toimintaterapeuttina ja opettajana.
