Elämä on täynnä kiireitä niin työn, perheen, harrastusten kuin minkä tahansa pakollisen idean takia. Koemme että meidän on pakko tehdä sitä ja tätä. Työssä kiireet lisääntyvät ja stressiä pukkaa päälle. Ja kun loma alkaa, alkavat myös suorituspaineet. Talvilomalla on haettava lunta vaikka Jäämereltä, kesällä mentävä mökille työsiirtolaan, sukulaiskierrokselle tai jos omistaa veneen, niin tottahan sillä on käytävä ainakin Tallinnassa, ellei sitten ihan Gdanskissa asti. Ja mikä ettei. Hienoja ideoita ja mukavia toteuttaa. Mutta onko siitä tehtävä pakkopullaa. Tehdään, jos tuntuu kivalta.
Oletkos koskaan ajatellut ottaa termospullokahvia mukaan reppuun ja lähtenyt kiertämään vaikka luontopolkua? Perillä laavulla laittaisi nuotioon tulet, kaivaisi makkarapaketin esille ja istuisi laavun sisällä nauttien lämmöstä ja hyvän kahvin mausta. Ja voisihan ne kahvit siellä laavullakin keittää. Mikä estää. Tai entäs jos lähtisikin bussilla Turkuun, kävisi viettämässä mukavan teehetken jossakin monista Turun teehuoneista, kävelisi pitkin katuja kiertäen vaikka pari museota. Kävisi syömässä hyvin ja palaisi illaksi omaan sänkyyn unille.
Ihminen ei ole kone. Harvassa ovat ne henkilöt, jotka voivat aidosti todeta rentoutuvansa työn merkeissä. Ja lopulta heidänkin on pakko tehdä jotain muuta. Silloin nämä pienet hetket, irrottautumiset arjesta, helpottavat oloa, ajatuksia ja saavat mielen tyyntymään. Ja taas jaksaa paremmin.
Petri Laine
