Puhtaan kotimaisen lihan asialla

0
Tatja Vahtivaara on useasti palkittu kalkkunankasvattaja.

PAIMIO

Paimiolainen maatalousyrittäjä Tatja Vahtivaara sai hiljattain MTK Varsinais-Suomelta vuoden maaseututeko -stipendin. Tunnustuksella haluttiin tuoda esiin naisia, jotka eivät aina erotu maakunta- tai valtakuntatasolla, mutta joita ilman ei tulla toimeen.

Tatja on toisen sukupolven kalkkunatilallinen.

– Isäni isovanhemmat, Otto ja Alma Ruohonen, perustivat tilan 1900-luvun alussa, jolloin tila lohkottiin Juntolan kartanosta. Olen siis tilan neljäs isäntä, Vahtivaara kertoo.

Kalkkunat tulivat tilalle 80-luvun alussa, kun Tatjan vanhemmat aloittivat kasvatuksen.

Vuonna 2001 aloitettiin tilalla sukupolvenvaihdos ja tilaa viljeltiin ensin maatalousyhtymänä. Vuonna 2009 Tatja otti koko tilan omiin nimiinsä. Sittemmin hän rakennutti tilan kolmannen hallin ja nyt pihapiirissä kasvaakin parhaimmillaan yhteensä 21 000 kalkkunaa.

– Suomessa vastaavia sopimustiloja on 34. Toki lisäksi on ”villejä” kasvattajia. Meidän lihamme menee suoraan HK:lle, hän selvittää.

Maatalousyrittäjän arki yksinäistä


Tatja tiesi aina, että hänestä tulee maanviljelijä.

– Nautin tästä suuresti, vaikkei tämä helpoin työ olekaan. Kaikessa on hyvät ja huonot puolensa. Linnut toki sitovat paljon jo määränsäkin takia ja todella paljon tulee oltua yksin. Palkkatyössä näkisi enemmän työkavereita.

Vapaa-ajallaan Tatja kunnostaa lapsuudenkotiaan, jonne hän muutti puolisen vuotta sitten. Vanhan rakennuskannan vaaliminen on hänen intohimonsa.

Tärkeää on myös rakkaus työhön ja eläimiin.

– Minusta ei olisi tullut kalkkunankasvattajaa, ellen olisi nähnyt, miten isäni hoiti lintuja parhaalla mahdollisella tavalla, hän kertoo.

Tilan arki sujuu rytmissä


Kalkkunat kasvavat hallissa 18-viikkoisiksi. Kalkkunoiden keskuudessa vallitsee nokkimisjärjestys ja parhaat syövät ensin. Niiden teuraspaino on 13,5 kiloa, eli elopaino on noin 20 kiloa. Kalkkuna itsessään on aktiivinen eläin.

– Ne ovat kaikesta kiinnostuneita ja oppivat nopeasti seuraamalla ihmisen tekemisiä. Esimerkiksi ovien avaus sujuu heiltä, Vahtivaara nauraa.

Teuraaksi päätymisen jälkeen halli tyhjennetään ja desinfioidaan. Taukoa ennen uusien tipujen tuloa on kahdesta ja puolesta viikosta kolmeen viikkoon.

– Tiput tulevat kuorimakoneesta, ne sukupuolilajitellaan hautomolla ja kasvatetaan tilalla erikseen. Kanat lähtevät teuraaksi 97 vuorokauden iässä ja kukot jäävät vielä kasvamaan kolmeksi viikoksi.

Päivän askareihin tilalla kuuluvat hallien aamu- ja iltakierrokset. Lisäksi normaalia tekemistä ovat kuivittamiset, viljakuorman tekemiset ja puhaltamiset.

Suomalainen ruoka arvostettua


Tatjan mukaan kalkkunanlihaa arvostetaan, mutta sen saatavuus on kompastuskivi. Lisäksi kalkkunan tuotteistuksessa voisi olla toivomisen varaa, sillä suurin osa nauttii kalkkunansa leikkeleenä leivän päällä.

– Mielestäni suomalaisen ruoan arvostus on myös hyvällä tolalla, hän kertoo.

Hän on käynyt tutustumassa kalkkunan tuotantoon myös Saksassa ja Kanadassa ja huomasi, että tilanne on erilainen kuin kotimaassa.

– En voi käsittää, miten paljon muualla annetaan esimerkiksi antibiootteja eläimille. Yhdysvalloissakin on sanonta, että kananmuna päivässä pitää lääkärin loitolla, koska jo niissä on niin paljon antibiootteja, Vahtivaara sanoo.

Suomessa tautitilanne on hyvä ja valvonta on tarkkaa.

– Toki täälläkin annetaan antibiootteja, jos eläin on sairas. Olisi hirveää, jos eläin joutuisi kärsimään.

Jätä kommentti