Ensimmäinen havahtuminen ruokaturvaan tapahtui hamstraamisen yhteydessä. Hyllyjen ammottaessa tyhjyyttään heräsi huoli vähävaraisten mahdollisuudesta ostaa ruokaa. Mitä jos kaupassa käynti ja tiukka budjetti oli ajoitettu ja suunniteltu hamstraamisen ajanjaksolle ja kaupasta joutui palaamaan tyhjin käsin? Ruoka-avun jakamisen keskeyttämisestä puhumattakaan. Iäkkäiden ja riskiryhmäläisten karanteeni ylipäätänsä haasteellistaa ruokakauppaan pääsemistä.
Arkipäivisin tarjottava ravitseva kouluruoka on myös osa ruokaturvaa, mikä on nyt pääosin perheiden harteilla. Perheen ruokakustannukset nousevat ja ruokaturvaa voi horjuttaa vanhempien toimeentulon epävarmuus. On ollut kuitenkin mahtavaa nähdä kriisiaikana muun muassa naapuriapua kauppa-asioinnissa, Kotona kotimaista -päivä ja Jokaiselle lapselle lounas -kampanja. Suomen toimivat ruokaketjut täyttivät nopeasti kauppojen hyllyt, kun elintarviketehtaat vastasivat kysyntään ja lisäsivät tuotantoa.
Perustana ruokaturvalle on omavaraisuus ja kotimaisuusaste ruoantuotannossa. Tämä on onneksi Suomessa hyvällä tasolla, noin 80 %. Maanviljelijät aloittavat pian valmistelemaan uutta satokautta. Hieman tummia pilviä on vielä marja- ja vihannestilojen työvoiman riittävyydessä. Ruoan kotimaisuusaste ei ole itsestäänselvyys, mutta ruoan kysyntä on. Jotta ruoan omavaraisuus taataan jatkossakin, on kuluttajien valinnoilla suuri merkitys kaupan hyllyllä tai asioiden suoraan tuottajan kanssa.
Ruokaturvaa voidaan tukea suunnitelmallisuudella, eriarvoisuuden vähentämisellä, tarvittaessa reagoidaan nopeastikin, muutetaan toimintaa ja autetaan toisiamme. Ruokaketjun suurimmista osista huolehtivat ammattilaiset. Meillä kuluttajilla tärkein rooli on kotimaisissa valinnoissa. Nyt kriisin aikana, kuin myös sen jälkeen.
Maria Mäkitalo
Laillistettu ravitsemusterapeutti, joka kiittää kaikkia ruokaketjussa mukana olevia ihmisiä.
