PÄÄKIRJOITUS Vappuillaan iloisesti – ja maltilla

0

Luultavasti saamme pian iltapäivälehdiltä ohjeistusta tyyliin ”näin vietät korona-vappua”.

Hyväntahtoisista neuvoista tuskin on haittaa, mutta tärkeitä ohjeita on loppupeleissä vain yksi:

Juhli kuten aina ennenkin, mutta todella paljon pienemmässä porukassa.

Kymmenen hengen porukka ei ole nykyoloissa pieni. Jos huomaat vappuaattona, että sen kokoisia porukoita on lähistölläsi – kenties useitakin – siirry oitis väljemmille vesille. Eli ”ota ritolat”, kuten nyt riskiryhmään kuuluva mummosi olisi teinivuosinaan letkauttanut (viitaten Ville Ritolan kuuluisaan vuoden 1928 loppukiriin…).

Suomessa nuorisoa toisinaan miltei syyllistetään siitä, että niin suuri osa heidän kontakteistaan ja kohtaamisistaan tapahtuu puhelimessa, padissa ja verkossa. Nyt vanhemmat ovat havahtuneet huomaamaan, ettei se olekaan pelkästään huono asia.

Ihmisillä on kautta vuosisatojen ollut outo viehtymys liikkua väkijoukoissa. Jos ei muualla, niin vaikka heikoilla jäillä.

Samalla nuoret ovat melko kipeälläkin tavalla joutuneet kokemaan, kuinka suuri ero lopulta on kännykkä- ja live-kohtaamisessa.

Nyt kun vappu on jo melkein käsillä, tuumii moni, että olisikohan vihdoinkin aika palkita hieman itseään tunnollisesta erakoitumisesta ja etäopiskelusta/-työstä.

Kyllä, varmasti on. Nyt jos koskaan kannattaa ostaa vapuksi hyvää ruokaa, simaa, tippaleipiä ja perinteistä vappukrääsää. Ja miksei hieman kuohuviiniäkin, jos ikä riittää. Tällä kertaa todellakin on hengähdystauon ja piristyksen paikka.

Mutta silti vain pienessä piirissä ja mini-toimintasäteellä.

”Ihmisillä on kautta vuosisatojen ollut outo viehtymys liikkua väkijoukoissa. Jos ei muualla, niin vaikka heikoilla jäillä.”

Mutta oma viehätyksensä on myös pienen piirin kohtaamisissa. Huumori sinkoilee yhtä lailla, mutta keskustelu voi olla myös syvällistä. Asioista puhutaan todennäköisesti aidommin.

Eräänlaista kasvua aikuisuuteen on, että ymmärtää tietyt realiteetit. Esimerkiksi sen, että sataprosenttisesti hauskat hetket ovat ihmiselämässä aika harvassa. Edes vappuna meiningin ei kuulu olla joka kerta ylimaallisen hulvatonta.

Vaikka meitä toisinaan kuritetaan, saattaa elämä kuitenkin olla enimmäkseen – joskaan ei aina – tasapainoista ja hyvää.

Harrasta… ei kun hauskaa vappua Kunnallislehden lukijoille!

Tänä vuonna olemme työn sankareita kaikki.

PERTTU HEMMINKI