Perjantai-illan yhteinen ihanuus meidän perheessä olivat nuorten tekemät erilaiset pizzat. Pohjataikina oli levännyt vuorokauden ja paistojälki oli aivan yhtä rapsakkaa kuin kyseisen ruokalajin kotikonnuilla Italiassa. Joku nuorista sanoi sitten ihan ääneen, että koskahan päästään yhdessä vaikka sinne Italiaan.
Niinpä, nähtäväksi jää. Edessä olevan kesän osalta tiedetään jo, että rajat todennäköisesti pysyvät kiinni, eikä lomareissuille ole mahdollisuus kuin kotimaassa, ja rajoitetusti ehkä täälläkin. Jotkut arvioivat jo, että rajat voivat pysyä kiinni ensi vuonnakin.
Tuolta aterialta jäi mielen päälle se, miten tulevasta kesästä on tulossa meidän kaikkien kannalta niin erilainen kuin ennen ja miten loma-ajassa on varmasti monissa perheissä paljon käytännön järjesteltävää, ja ehkäpä useilla vielä huomattavasti enemmän kuin ennen. Monessa perheessä kannetaan jo kovasti huolta sitä, miten sovitetaan vanhempien ja koululaisten lomailut.
Tilannetta voi sekoittaa myös työskentely etänä tai osin lomautettuna.
Poikkeukselliset ajat tietävät poikkeuksellista kesää, kun tekemiset ja tapahtumat on suurelta osin peruttu. Konsertteja tai teatteriesityksiä ei järjestetä, eikä välttämättä muitakaan kotiseudun tuttuja kesätapahtumia. Huvipuistot ja leikkimaailmat voivat olla auki vain rajoitetuille määrille ja nekin vain tiukasti rajoitetusti.
Kesäkuussa avautuvat uimahallit ja monet harrastuspaikat, mutta toisaalta kesätauko tulee silti. Ravintoloissa harvennetaan ilmeisesti jo pöytiä, jotta edes rajoitettu tarjoilu ehkä sallittaisiin. Tällä seudulla veneily on monen rakkain kesäharrastus, mutta sekin voi käydä haasteelliseksi, jos saaristossa ei tuoteta harrastuksessa tarvittavia palveluja.
Tilanne herättää ristiriitaisia ajatuksia, aivan samalla tavoin kuin poikkeusolojen rajoitukset voimaan tullessaan ja nyt kun niitä lievennetään. On vaikea suunnitella ja järjestää, kun ei tiedä mitä tuleman pitää. Mutta silti usea meistä jaksaa arkeaan juuri siksi, kun on suunnitelmia ja ajatuksia siitä, mitä tuleman pitää.
On jotain mitä odottaa.
Nyt jos koskaan onkin tilausta uusille tekemisen muodoille ja luoville ratkaisuille. Voisivatko perheet miettiä yhteisiä ratkaisuja, limittää vaikka loma-aikaa ja yhdistää lasten puuhailuja ja ruokahuoltoa?
Onnistuisiko jonkinmoinen päiväleiri, jollei sitä tuttua kunnan kesäleiriä ole luvassa? Uimaretkiä pienellä porukalla?
Kaikenlaista voi kehitellä, toki sen mukaan, mikä toimii ja on sen ajan ohjeistusten mukaista. Kustannuksia ja järjestelyvastuita jakaessa kevenee jokaisen arki. Mikä estää kysymästä ja sovittelemasta?
Taina Tukia
