Petoyhdyshenkilö Marko Perkkiö Paimionlahden riistanhoitoyhdistyksestä vahvistaa asian, joskaan tiedot yksittäisistä havainnoista ja niiden määristä eivät ole ”avointa dataa”.
– Ainakin yksi susi on liikuskellut Paimion ja Sauvon rajan tuntumassa. Tällä hetkellä se tosin voi olla jo kymmenien kilometrien päässä, sillä eivät ne paikallaan pysy, Perkkiö kertoo.
Tyypillistä käytöstä keväisin
– Tämä aika vuodesta on tyypillistä susihavaintojen aikaa. Viime keväänä syntyneet poikaset saavat laumasta ja syntymäreviiriltään lähtöpassit, ja ne lähtevät etsimään omaa reviiriä ja elämänkumppania. Sata kilometriä on sudelle lyhyt matka. Susi saattaa reviiriä etsiessään liikkua helposti satojakin kilometrejä. On mahdollista, vaikkakin harvinaista, että joku susi voi vaeltaa Paimioon jostain Kainuusta asti.
Tällä seudulla tehdyt susihavainnot liittyvät läpikulkuun. Paimion ja Sauvon alueella ei ole pysyvää susireviiriä, mikä tarkoittaisi vähintään yhtä pariskuntaa.
Lähin sellainen on Perkkiön mukaan Kemiönsaarella, ollut jo muutaman vuoden ajan. Samoin susia elää pysyvästi Pöytyän suunnalla Paimion pohjoispuolella.
– Periaatteessa Paimion ja Sauvon seutu olisi ravinnon puolesta hyvää seutua sudelle asettua tänne pysyvästi kun ravintoa, peuroja ja kauriita, riittää. Itärajalla sen sijaan hirvi on käytännössä suden ainoa saaliseläin.
– Täkäläiset metsäalueet ovat kuitenkin sudelle hiukan liian pieniä ja mosaiikkimaisia. Sudelle sopivaa asuinaluetta on korkeintaan Paimiosta Vaskion ja Marttilan suuntaan. Siellä on suoalueita, joissa ihmiset eivät paljon kuljeskele ja on rauhallista.
Susi vaatii tyypillisesti riittävän ison metsäalueen, jossa saa olla rauhassa ihmisiltä. Toisaalta Perkkiö aprikoi, että kun susia on ollut Lounais-Suomessa jo reilut kymmenkunta vuotta, täällä syntyneet poikaset ovat tottuneet ihmisten ääniin ja hajuihin aivan toisella tapaa kuin jotkut Kainuun korpisudet.
Joskus liian ”rohkeita”
Pääsääntöisesti sudet väistävät ihmisiä hyvin. Nuori susi saattaa tosin kokemattomuuttaan joskus käyttäytyä oudosti, kun se on äkkiä omillaan sen jälkeen kun on tottunut laumassa menemään alfapariskunnan mallin mukaan.
Ehkä tästä löytyy selitys sille, mitä tapahtui äskettäin Paimion Tuuvalassa. Kunnallislehdelle kerrottiin, että paikallinen asukas kohtasi tiellä suden, joka murisi ja näytti hampaitaan. Mies heitti lakkinsa ja käsineensä suden eteen ja pakeni paikalta.
– Se saattoi olla kuin kotoa lähtenyt teini, joka ei vielä tiedä miten missäkin tilanteessa tulisi käyttäytyä, Marko Perkkiö sanoo.
– Mutta aina voi olla niitäkin, jotka ovat liiankin rohkeita. Villieläimistä ei voi koskaan mennä takuuseen. Jos suden käytös on poikkeuksellisen rohkeaa ja jopa aggressiivista, niin oikea toimintatapa on ottaa heti yhteyttä hälytyskeskuksen kautta poliisiin.
– Sen sijaan jos näkee suden jolkottelevan jossain sadan metrin päässä, havainnot kirjataan tiedoksi petoyhdyshenkilöiden kautta.
Perkkiö neuvoo, että poliisi nettisivuilla on hyvät ohjeet siitä miten on hyvä toimia, jos kohtaa suden.
