LUONTOHUOMIO Viileä kevät, mutta linnut laulavat kuten aina

0
Laulelevan sinirinnan kuvasi paimiolainen Pekka Salmi.

Lähes talveton talvi sai jatkokseen aikaisen kevään ja huhtikuuta edettiinkin hyvän matkaa normaalia lämpimämmissä oloissa. Näytti jo siltä, että kesä alkaisi mukavan aikaisin. Aurinko paistoi lämpimästi ja kasvit aloittivat kasvukautensa. Muutamat muuttolintumme tekivät, jos eivät aikaisuusennätyksiä, niin ainakin hyvin aikaisen paluun pesimäalueilleen. Toisaalta Suomi oli ja on edelleen jakautunut kylmään ja lumiseen pohjoiseen sekä normaalivauhtia etenevään etelään.

Muuttolintujemme ensimmäiset tulijat ovat saapuneet aivan ajallaan. Toisaalta ensimmäisten tulijoiden jälkeen on jouduttu odottamaan suurempien massojen saapumista.

Varsinkin hyönteisiä syövien lintujemme isommat parvet ovat antaneet odottaa tuloaan. Muutamia yksilöitä muun muassa kertuista, kerttusista sekä pääskyistämme on saapunut katsastamaan tilannetta. Aamun äänimaailma on kaksinkertaistunut aivan muutamassa päivässä. Valitettavasti yön kylmyys on rajoittanut kevään etenemistä lintumaailman kohdalla. Kylmät yöt ovat vähentäneet hyönteisten määrää, ja linnut ovat jääneet odottamaan Suomenlahden eteläpuolelle lämpimämpiä aikoja.

Muutamien pohjoiseen muuttavien lajien yksilöt ovat jääneet pidemmäksi ajaksi vierailemaan tänne etelään ja odottamaan pohjoisen lumitilanteen sekä yölämpötilojen paranemista. Näihin kuuluu sinirinta, joka tunnetaan myös ”lapin satakielenä”. Ensimmäiset yksilöt saapuivat jopa etuajassa, mutta ovat nyt jääneet tänne eteläiseen Suomeen viivyttelemään. Muun muassa Kaarinan Rauvolanlahdella, sekä Paimion puhdistamolla ovat harrastajat päässeet ihastelemaan tämän taiturin laulua.

Lintu on aamuaktiivinen, ja tämän johdosta monet etsijät eivät ole nähneet sitä enää päivällä. Piilottelevana ja ympäristöön hyvin sulautuvana se jää helposti huomaamatta. Sininen rinta punaisine laikkuineen ei näy kuin suoraan eteenpäin. Vaatii erittäin hyvää huomiokykyä löytää paikallaan oleileva sinirinta pensaasta.

Naaras on vaatimattomamman värinen ilman vahvoja värejä. Ruosteen ruskea pyrstön tyvi sekä vahva silmäkulmajuova ovat kuitenkin molempien sukupuolien parhaita tuntomerkkejä.

Lintumuutto taitekohdassaan

Muuttolintujamme on vielä tuloillaan. Viimeisimpänä on saapunut mehiläishaukka, joka saapuu muuttavista petolinnuistamme vasta toukokuun puolivälin jälkeen. Myöhäisimpänä Suomeen saapuu lapinuunilintu, joka vaeltaa suoraan pohjoisen mataliin koivikkoihin pesimään.

Molemmat myöhäiset muuttajat pyrkivät myös lähtemään mahdollisimman aikaisin. Jos kevätmuutto onkin vielä pahasti kesken, on syysmuutto jo alkamaisillaan. Kuovinaaraat tulevat Suomeen vain munimaan. Ne, kuten monet muutkin kahlaajalinnut jättävät poikasista huolehtimisen koiraiden vastuulle ja lähtevät takaisin talvehtimisalueilleen.

Pihan linnuistamme muutamat ilopillerit ovat saapuneet, ja niitä onkin ilo ihastella. Huhtikuun alussa saapunut tiksuttelijamme, punarinta, on saanut seurakseen rastaat ja esimerkiksi leppälinnun sekä kirjosiepon. Jälkimmäinen on helppo tunnistaa vilkkaasta pyrähtelystään sekä mustavalkoisesta puvustaan. Naaraalla on samat kuviot siivissään. Väritys vain on hiukan haaleampi. Kokenut harrastaja havaitsee lajin myös äänestä, eikä kirjosieppo ole niitä hiljaisimpia. ”Tseep-tseep, tsero” kuuluu pihapöntön läheltä.Kirjosieppo on vallannut reviirin ja osoittaa sen vahvasti kilpailijoilleen.

Lintujen seurannan takia ei ole pakko lähteä kauemmas ”kalaan”. Melko helposti löytää omalta pihaltaan kymmenkunta lintulajia ja jos ääniin perehtyy, voi lajimäärä kaksinkertaistua hetkessä.

Petri Laine

Jätä kommentti