Tänä keväänä lemmikit ovat olleet paljon esillä. Hienoa on, että esiin on noussut se miten eläin voi olla kannatteleva elinkumppani myös kriisin keskellä. Kun elämä keskittyi sisälle koteihin, lemmikit ovat olleet tärkeitä, hellittäviä seuralaisia. Jossain kohden kuului vitsailuja, miten Italiassa koirat olivat ihan loppu, kun niitä lainattiin lenkkikavereiksi naapureille. Kotoa sai poistua lähinnä vain koiraa ulkoiluttamaan.
Lemmikki on rakas elinkumppani, virvoittava ja liikkumaan velvoittava asuinkaveri, jota ilman elämä tuntuisi tylsältä ja tyhjältä. Koronakeväässä lemmikit ovat pitäneet lukuisia mieliä virkeänä.
Aika usein alkukesästä tuntuu, että vähän sinne tänne perheisiin otetaan uusia lemmikkejä. Ajatellaan, että kesällä ehditään olla kotona ja lemmikki tottuu ja siihen totutaan. Nyt innostus on jopa vahvempaa kuin ennen. Kun elämä on kotikulmilla ja lomasuunnitelmat kutistuneet, niin onkin lemmikin aika. Eniten harkitaan ja hankitaan tietenkin kissoja ja koiria, mutta paljon myös pupuja, marsuja, liskoja, kanoja sun muita.
Mitä sitten, kun…
Harkintaa pitäisi höystää lukuisilla ajan kanssa pohdittavilla kysymyksillä. Mitä sitten, kun lemmikki tulee, missä se oleskelee, missä nukkuu? Missä se on, kun ketään ei ole kotona? Millainen lemmikki mahtuu ja sopii? Mihin häkki laitetaan, kuka sitä siivoaa? Kuka on omistaja ja kantaa päävastuun? Mitä sitten, kun lemmikki kasvaa? Mitä sitten, kun työt ja koulut taas alkavat? Mitä sitten, kun lemmikki sairastuu? Mihin lemmikki lomalla? Miten sitä kuljetetaan? Mitä säännöllinen hoito vaatii? Mistä apua ja koulutusta? Mitä jos joku allergisoituu? Mitä jos lemmikille iskee eroahdistus? Mitä kun se tekee jotain pahaa?
Lemmikin hankinnassa valitettavan usein käy niin, että harkinta-aika on liian lyhyt. Kokemusten ja järjen ääntä pitäisi kuunnella ennenkuin mennään katsomaan sitä mahdollisesti mietittyä uutta perheenjäsentä. Aniharva kun päätyy peruuttamaan hankintapäätöksen, kun ihastuttava pieni pentu kiehnää ja kehrää. Ei se pienen koiranpennun jätöskään tunnu ensin missään, mutta annas kun vuoden päästä on kunnon tujaus levinnyt matolle.
Lemmikin ottaminen on sitouttava päätös. Se tarkoittaa, että lemmikin hoitoon on sitouduttava. Eteen tulee harmeja ja tuhotöitä, liuta ratkaistavia käytännön asioita. Silloin koetellaan sitoutumisen astetta ja sitä, miten rakas uusi perheenjäsen oikeasti on.
Älä ota koronakissaa, -koiraa, tai mitään muutakaan muuten kuin tositarkoituksella.
Taina Tukia
