Lähiviikkoina niin puutarha- kuin luonnonmarjatkin kypsyvät vauhdilla. Vuosittain metsissä ja soilla kypsyy meillä poimittavaksi peräti noin 500 miljoonaa kiloa luonnonmarjoja. Mustikoita, puolukoita, hillaa, juolukkaa, karpaloita…
Yleensä sadosta saadaan talteen vain pieni osa, ja sekin suurimmaksi osaksi ulkomaisten poimijoiden avulla. Parhaimmillaankin sadosta on saatu talteen 3-10 prosenttia, eli suurimmaksi osaksi metsien anti jää poimimatta. Pilaantuvan marjasadon rahallinen arvo on satoja miljoonia Arktiset Aromit ry:n laskelmien mukaan. Niinpä tänä vuonna yhdistys kehitti Marjakaverikampanjan haastamaan ihmiset marjastamaan aiempaa enemmän.
Mitä jos pyydät kaverin mukaan ja lähtisit joku päivä mustikkametsään?
Marjastus omaan pakkaseen tai hillopurkkiin on itsessään tärkeää ja arvokasta ja rahanarvoinen teko, mutta samalla on hyvä ymmärtää, että marjateollisuus ja jatkojalostus työllistävät satoja henkilöitä. Jollei ole raaka-aineita, kauppojen pakastemarjat, mehut, hillot ja muut jatkojalosteet uhkaavat jäädä ensi talvena haaveiksi. Aiempina vuosina roskaisena kerättävän teollisuusmarjan ovat pääosin keränneet ulkolaiset poimijat.
Poikkeuksellinen kevät ja kesä on nostanut esiin korostetusti varautumisen ja huoltovarmuuden tärkeyden. Vaikka ruoantuotantomme omavaraisuusaste on hyvällä tasolla verrattuna moneen muuhun maahan, on luonnonmarjojen teollinen talteenotto lipsahtanut riskialttiille tasolle, kun se on ulkomaisten poimijoiden varassa. Tähän voi jokainen vaikuttaa menemällä metsään ja poimimalla marjoja talven varaksi. Innokas marjastaja voi omien varastojen täyttymisen jälkeen marjastaa vaikka naapurille tai tukkuun.
Joku on joskus sanonut, että marjastus on mindfulnessia parhaimmillaan. Monille marjastaminen on jopa ihan virkistystoimintaa. Huvi ja hyöty yhdistyvät kun ämpäri täyttyy luonnossa liikkuen.
*****
Samat murheet pompahtelee esiin aina uudelleen ja uudelleen. Voisiko joku näyttää sellaisen asuinpaikan, jossa on kaikkien mielestä asiat juuri kohdallaan?
Tällainen ajatus nousi mieleen viime viikolla, kun toimitukseen pulpahti parikin kriittistä viestiä, joissa kaikui raskas harmistus rotista. Toki nurkissa juoksevat rotat ovat harmillisia, mutta ehkä energia kannattaa suunnata ongelman selvittämiseen ja hoitamiseen.
Eräs halikkolaislukija ottikin yhteyttä ja kertoi hankkineensa sähköisen rotanloukun, joka antaa uhrille peräkkäisiä korkeajännitysiskuja. Eläin siis kuolee heti, kärsimättä. On kuulemma hyvä laite, toimii verkkovirralla ja on ce-hyväksytty, siis nopea ja kivuton. Siispä tässä vinkki jakoon, ei mainoksena vaan ratkaisuehdotuksena.
Taina Tukia
