PÄÄKIRJOITUS Toimituksen ikkunasta

0

Näin keskellä heinäkuuta tuntuu taas kuin kaikki muut olisivat lomalla. Ulkona kipittää ihmisiä kevyissä kesäkamppeissa ja aika moni syö jäätelöä. Lämpömittari näyttää 24 astetta. Kappas, joku on hakenut uutta ja ihan näkyvääkin väriä hiuksiin! Tuolla menee pyöräilijä, jonka kulkupelissä on kaksi etupyörää. Mansikkakojussa oli tänään jo tarjolla isoja pensasvadelmia.

Heinäkuu on tällä seudulla se, josta monet sanovat jo etukäteen, että silloin mitään ei tapahdu. No ei se ihan niin ole, vaikka toki moni toiminta hiljenee tai jää lomien ajaksi tauolle. Jokaisen pitää syödä ja liikkua, harrastaa ja edelleen todella moni tekee töitäkin. Joka päivä asioidaan lukuisissa paikoissa ja pyöritetään arjen rutiineja. Monessa kodissa heinäkuuhun liittyy jopa yksi kiihtyvä ilmiö eli säilöntä. Mansikoista siirrytään sujuvasti muihin puutarha- ja metsämarjoihin. Moni virittää metsissä liikkuessaan silmät hakemaan keltaista ”kultaa”, eli kantarelleja.

Toimituksen ikkunasta, ja ylipäätään toimittajan vinkkelistä heinäkuu on hiljaista aikaa, jolloin toimitus on pienimmillään ja juttuaiheet – ideat ja uutiset – kompastelevat nekin siihen, että aina ei löydy kysymyksiin heti vastaajia, tai se voi viedä useita päiviä. Ja yksi iso ongelma on myös tämä pääkirjoitus, johon ei aina ole suoraan aihetta.

Samalta tilanne toki näyttää monissa muissakin lehdissä. Tein pikaisen katsauksen niin paikallisiin lehtiin kuin isompiinkin. Tällä viikolla on ihmetelty presidentin valtaoikeuksia ja isoa EU-kokousta ja elvytysrahastoasioita, mutta koko ajan alavireenä on tietynlainen lomamoodi. Todella moni tiedotusväline onkin viime aikoina katsonut asiakseen neuvoa meitä siinä, miten lomailla. Todennäköisesti tässäkin lehdessä on kerrottu miten viettää aikaa jouten, jotta mieli virkistyy ja palautuu.

Joka kesä toistuvat neuvot siitä, miten antaa aikaa puolisolle, perheelle, sukulaisille, ja miten välttää eteentulevat sudenkuopat kun ollaankin niin paljon tekemisissä. Tänä kesänä on ohjeistettu ahkerasti siitä, miten toimia edelleen koronaa varoen, ja minne ”matkailla” niin lähinurkissa kuin seutukunnalla tai vaikka muualla Suomessa.

Loman merkitystä työntekijän jaksamiselle mietin itsekin usein. Yhä useamman tuttavan ja läheisenkin lomaa rytmittää se pelittääkö netti ja entä jos minua tarvitaankin. Vähän väliä vilkuillaan sähköpostia, jos vaikka töissä jokin kaipaa huomiota. Edelleen työelämästä tuttua on, että joku jättää lomaa pitämättä tai keskeyttää sen työnantajan toiveesta. Unohtuu, että ansaittu lomapäivä on työnantajan velkaa työntekijälleen.

Työssään voi olla hyvä ja arvostettu, muttei koskaan korvaamaton. Jälleen kerran voi todeta, että moni katuu työvuosien jälkeen sitä miten joustava oli. Lomattomuudesta tai hätäisistä pätkälomailuista kärsivät yleensä ne kaikkein läheisimmät, joiden olisi pitänyt olla tärkeimpiä.

Taina Tukia