Heinäkuu kääntyy lopuilleen ja vilkkaimmat lomiltapaluuviikot lähestyvät. Todella monelta työpaikalta lomalle lähdettiin etätöistä tai suojainten takaa. Tällä tietoa palataan normaaliin työelämään, mitä se sitten jatkossa tarkoittaakin. Epävarmaa edelleen on myös se, törmätäänkö vielä uuteen korona-aaltoon.
Joka tapauksessa koronakevään ja kesän rajoitukset on tältä erää purettu ja laajamittainen etätyösuositus päättyy elokuun alussa.
Työpaikoilla pohditaan varmasti lähiviikkoina loppukesän ja syksyn arkea, ja etätyöskentelystä saatuja kokemuksia. On tärkeää kuulla niin etätöissä kuin myös työpaikalla työskennellyttä henkilöstöä, kerätä ja tutkia kokemuksia etätyön eduista ja haitoista ja sen jälkeen laatia periaatteet ja toimintatavat tehdä töitä.
Mitä opittiin? Mikä toimi, mikä ei? Millaisia tuloksia etätyössä syntyi? Miten verrata niitä aiempaan normaaliin? Miten selkeästi roolit ja vastuut etätyössä ymmärrettiin? Toimiko työnohjaus? Voidaanko kokemuksista oppia? Ovatko kokemukset yhteneviä tai ristiriitaisia, ja miksi? Miten tasapuolisesti tai epätasaisesti etätyöt työntekijöitä kohtelivat?
Tähän asti julkisuudessa esiin nostetut kokemukset etätyöskentelystä ovat olleet voittopuolisesti kiittäviä. Se ei ole yllätys, koska etätyömahdollisuuksien ja liukuvien työaikojen kaltaiset työelämän joustot on aiemminkin todettu toimiviksi. Ne lisäävät monessa työssä työntekijöiden motivaatiota ja hyvinvointia ja parhaimmillaan lisäävät myös tuottavuutta.
Joku luonnehti, että kyse on sisäisestä yrittäjyydestä, kun jotkut pystyvät hyvinkin johtamaan itseään kotitoimistolla. Kriittinen sanoo, että kaikista ei koskaan ole yrittäjäksi. Niin tai näin, monet ennakoivat, että työtehtävien ulkoistaminen tulee lisääntymään.
Etätyön hypetyksessä ei kuitenkaan pitäisi unohtaa, että etätyön tekemisen mahdollisuus on työtehtävä- ja alakohtaista, ja osittain sen voi tulkita olevan jopa etu. Epäilen, että edessä on hienoinen etätyökrapula ja vähitellen esiin nousevat vahvemmin myös kriittiset äänet, jotka kiinnittävät huomiota vaikkapa sitten etätyöskentelyn tuloksellisuuteen, töiden tekemisen aikatauluttamiseen, ja siihen, mihin nyt hukkuu se paljon puhuttu ”hiljainen tieto”.
Suurimpia etätyöhön liittyviä huolenaiheita ovatkin työajan, -paikan ja työn ja muun elämän rajojen hämärtyminen, vähäiset osallistumismahdollisuudet ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ja tuen vähäisyys.
Todennäköisesti moni palaa lomalta huomaten, että työelämässä jatketaan uuden oppimista, sopeutumista, limitetään etätöitä ja lähityöskentelyä. Toivottavasti lomalla on ladattu akut niin, että voimat riittävät, sillä joka tapauksessa meidän kaikkien kannalta on tärkeää saada puoliteholla käyvä talous pyörimään ja kannattelemaan meitä eteenpäin.
Taina Tukia
