Lukeminen on pitkäaikaisin harrastukseni. Pienenä meillä kotona oli sellainen koko seinän kirjahylly, jonka hyllylle mahtui hyvin istumaan pieni tyttö. Muistan hienon tunteen, kun ensimmäistä kertaa olin lukenut tuolla hyllyllä istuen kokonaisen kirjan: Uppo-Nalle ja Nukku-ukko. Kirjoihin uppoutuminen on jatkunut siitä pitkälle aikuisuuteen asti.
Omien lasten myötä on ollut hauskaa sekä palata omasta lapsuudesta tuttuihin teoksiin että tutustua uuteen lastenkirjallisuuteen. Viime vuosina olen päässyt lukemaan myös omien teinieni vinkkaamia kirjoja! Legendaarisen psykologianopettajamme antama elämänohje tuntui teini-iässä kaukaiselta, mutta on myöhemmin osoittautunut hyväksi: lukekaa lapsillenne!
Itselleni haluaisin lukea enemmänkin. Arkielämä kuitenkin rajoittaa sellaista, joka ei pysty lukemaan yhtä sivua silloin ja toista tällöin, vaan haluaa lukea koko päivän ja koko kirjan kerralla. Lomalla on kuitenkin saatava ainakin yksi tällainen päivä. Silloin nostan tuolin varjoon omenapuun alle ja nautin kirjasta. Lukupäivä vaatii myös tietynlaisen kirjan. Minulle sen täytyy olla sujuvasti etenevä, selkeäjuoninen ja mielellään menneeseen aikaan sijoittuva. Tracy Chevalierin kirjoittama Tyttö ja helmikorvakoru tyydytti tätä nälkää. Tämän kesän kirjoistani Svetlana Aleksijevitšin Tšernobylistä nousee rukous taas vaati hitaampaa lukemista, miettimistä ja pureskelua. Pohjalle suosittelen katsomaan Tšernobylistä kertovan minisarjan, tai toisinpäin. Hae lisää lukuvinkkejä vaikka sieltä kirjastosta!
Luetan ihmisiä myös työssäni lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana. Yksi tärkeimmistä ja vaikeimmista asioista tässä työssä on lukemaan motivointi. Nuorten lukeminen on vähentynyt, ja sen seuraukset näkyvät. Esimerkiksi yleiskielen sanavarasto on monella nuorella suppea, ja pitempien oppikirjatekstien käsittely voi tuottaa tuskaa myös sellaisille nuorille, joilla ei ole muita oppimisen vaikeuksia. Älylaitteet varastavat aikaamme osaltaan. Lukemaan harjaantuu lukemalla, se on selvä. Lukemisen hyötyjä sosiaalisten taitojen ja empatian kehittymisestä sykkeen laskuun ja eliniän pidentymiseen asti löytyy loputtomiin, mutta tappaako niistä luennoiminen lukuintoa entisestään? Miten sen nuoren oikeasti saa lukemaan?
Katariina Mikkola
Kirjoittaja on lukija.
