Moni järjestäisi mielellään hienot ruokapidot omatoimisesti isollekin väkimäärälle, jos siihen olisi osaamista ja rohkeutta. Useimmiten epäonnistumisen riski arvioidaan niin suureksi, että catering tilataan lopulta alan ammattilaiselta.
Paimiolainen Minna Uusitalo on aina tykännyt ja myös uskaltanut järjestää juhlia – isollekin väkimäärälle. Vuosien saatossa perhepiirissä on ollut monia rippi- ja ylioppilasjuhlia, parit viisikymppiset, yhdet häät ja niin edelleen. Minna on miltei aina laatinut menun, tehnyt ruuat ja järjestänyt tarjoilut.
Viime elokuussa lähiseudun hirviseura päätti pitää peijaiset Karunan Kalliorannassa. Oli tarvetta pitoemännälle. Sellaiselle, joka arvostaisi ja ehkä tuottaisikin lähiruokaa. Lisäpisteitä ropisisi, jos henkilöllä olisi taito valmistaa myös riistapohjainen ruokalaji.
Minna nosti käden pystyyn. Minä voisin kokeilla.
– Siitä syntyi ensimmäinen kauppa. Toki olin aikaisemmin toimittanut sukulaisille pyynnöstä voileipäkakkuja, salaatteja ja niin edelleen, mutta nuo peijaiset olivat ensimmäinen askel pienimuotoiselle catering-yritystoiminnalle, Minna kertoo.
Omasta maasta
Nyt Minnalla, hänen puolisollaan Timolla, pojallaan Joonalla ja Joonan kumppanilla Julia Fesiukilla on virallisesti catering-toimintaa. Päätyö se ei ole heistä yhdellekään, mutta jokaiselle vähintäänkin mukava harrastus.
Yrityksen nimi on Kystä Kyllä -catering . Kyseessä on ”paimiolaisperheen yhteinen harrastus, jossa perinnereseptit ja suomalaiset raaka-aineet yhdistyvät näyttäviksi pitopöydiksi”.
Into on kova, mutta liikkeelle on jouduttu lähtemään todella verkkaisesti. Syynä on koronavirus, mikäpä muukaan.
– Toimimme maatilamme Y-tunnuksella. Meillä on luomu-viljatila. Näen, että tämä on maatalouden sivuelinkeino vähän samaan tapaan kuin esimerkiksi majoitustoiminta tai koneurakointi., Minna tuumii.
Kuten edellä jo todettiin, raaka-aineet otetaan mahdollisimman pitkälle omasta maasta. Itse tehdään kaikki, mitä suinkin pystytään. Leivästä alkaen.
– Oman maan perunat, tillit ja punajuuret. Spelttileipä omasta taikinajuuresta. Kotipihan mansikat, vadelmat ja mustaherukat. Mummon kotijuustoresepti ja pappan sinappiohje. Riistapullat itse metsästetystä saaliista. Lisäksi savustamme itse lohet ja keräämme perheen voimin suppilovahverot kastikkeeksi.
– Emme käytä välikäsiä tai puolivalmisteita.
Kakkujen pohjareseptikin on Minna-äidin monivuotisen kehittelyn tulos.
Joona Uusitalo vitsailee, että kantarellit ovat perheyrityksen ylivoimaisesti heikkokatteisin raaka-aine.
– Koko porukka tarpoo metsissä tuntikausia. Joskus sieniä löytyy mukavasti, toisinaan ei juuri lainkaan.
Jokaisella on roolinsa
Uusitalojen kohdalla työnjako on suunnilleen seuraavanlainen:
Minna suunnittelee ruuat, tekee Excelillä ”lukujärjestyksen” ja hoitaa kauppa-asiat. Joona johtaa salityöskentelyä, päättää aikatauluista, esittelee ruokalajit ja niiden järjestyksen sekä kantaa tarvittaessa vastuun oheisohjelmasta. Timo-isän roolina on hoitaa raha-asiat, kuljetukset ja kylmäautot, ampua peurat ja savustaa kalat.
Julian vastuulla on muun muassa logojen ja nettisivujen suunnittelu, mihin hänellä on koulutus.
Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että myös silmänruokaa pitää olla tarjolla.
– Kun suunnittelen kokonaisuutta, mietin ruokien, kattauksen ja koristelujen ohella myös ruuan värejä. Kerran lisäsin kattaukseen marinoituja kasviksia vain siksi, että saisin pöytään kaipaamaani lisäväriä, Minna kertoo.
Joona toteaa, että onnistumisten myötä osaaminen ja itseluottamus ovat tasaisesti nousseet
– Kiksit tulevat siitä, kun kaikki sujuu hyvin. Tämä on hauskaa harrastamista yhdessä perheen kanssa, vaikkakin välillä aika uuvuttavaa, Joona summaa.
