Terveystiedon opettajana olen saanut käsitellä yläkoulu- ja lukioikäisten nuorten kanssa myös näitä kamalan ihania seksuaalisuuteen liittyviä asioita. Olen usein ottanut opiskelijoilta vastaan nimettömiä kysymyksiä ja pohdintoja aihealueen ympäriltä, jotka ovat antaneet suuntaa oppituntien sisällöille kulloisenkin opetussuunnitelman mukaisesti. Jokaiseen opetusryhmään mahtuu omaa seksuaalista suuntautuneisuuttaan pohtivia nuoria, aivan kuten tilastotkin antavat odottaa. Tilastollisesti muita kuin heteroseksuaaleja suomalaisista on 10 – 20 % ja kiinnostusta samaan sukupuoleen on kokenut huomattavasti tätä suurempi osuus. Terveystiedon opettajalle seksuaalisuuden monimuotoisuus on itsestäänselvyys, niin kuin sen pitäisi olla muillekin. Silti sama huoli painaa minuakin. Miten Pride-päivitykset kommentteineen tai laajemmin koko yhteiskunnallinen keskustelu seksuaalisuuden moninaisuuden ympärillä vaikuttaa herkässä iässä oleviin nuoriimme?
Pride-ilmiön kaupallistumisesta, politisoitumisesta tai stereotyyppisestä kuvastosta voi olla montaa mieltä kuului itse enemmistöön tai vähemmistöön, mutta nuorille se on ennen kaikkea merkki yhteiskunnan suvaitsevuudesta. Voin vakuuttaa että nuoruus on täynnä monenlaista murrosta ja kasvukipua ihan ilman tätä pohdintaakin.
Yksikään sateenkaarilippu, kulkue, kaapista tullut julkkis tai tv-ohjelman seksuaalivähemmistöön kuuluva hahmo ei muuta nuorta homoksi. Sitä vastoin se voi olla nuorelle elintärkeä signaali siitä, että hänet hyväksytään joukkoon sellaisena kuin hän on.
Tapani Levanto
Virkavapaataan viettävän lehtorin päänsisäisiä kahvihuonekeskusteluja.
