Työskennellessämme yliopistoharjoittelijoina Paimion kulttuuripalveluissa ja erityisesti Käsityö- ja Sähkömuseoissa, huomasimme miten paljon arkemme on muuttunut lyhyessä ajassa. Museoiden aihepiirit osoittavat miten voimme nykyään valita käyttää aikaamme muuhun kuin nyrkkipyykin pesemiseen, päreiden höyläämiseen ja sukkien parsimiseen.
Vaikka olemme opiskelleet historiaa monista eri näkökulmista, jättää kirjojen sivuilta lukeminen menneisyyden helposti etäiseksi. Museossa työskentely kuroo etäisyyttä umpeen ja konkretisoi menneisyyttä.
Olemme tienneet, että vielä sata vuotta sitten uusien vaatteiden hankkiminen ei ollut itsestäänselvyys. Silti vasta langan työstössä käytettyjen välineiden etsintä varastosta paljasti, kuinka monella eri tavalla pellavaa täytyy työstää ennen kuin pellolla kasvavasta kasvista valmistuu päälle puettava paita.
Olemme olleet tietoisia myös maakellareista jääkaappien korvaajina sekä kirjekyyhkysten vaihtumisesta lankapuhelimiin, mutta kaikki tämä on tuttua lähinnä kirjojen ja elokuvien välityksellä. Mummolavisiitilläkään harvemmin törmää enää 1800-1900-lukujen ensimmäisiin sähkölaitteisiin, puhumattakaan teollisuuden varhaisimmista keksinnöistä.
Käsityö- ja Sähkömuseo havainnollistavat, kuinka lyhyessä ajassa arkemme on muuttunut.
Kun vaatteet, älypuhelimet ja muut kodin tarvikkeet hankitaan kaupasta eikä niistä tarvitse edes liikaa maksaa, muistammeko että niihin on käytetty monenlaista teknologiaa, mutta ennen kaikkea työtunteja ja luonnonvaroja? Nähdäksemme olemme tottuneet nykyisen kaltaiseen kulutuskulttuuriin liian nopeasti ja huoletta.
Sara Vatanen ja Moona Nieminen
Yliopistoharjoittelijat Sara (vasemmalla) ja Moona ovat työskennelleet ensin mainittu Käsityömuseo Miilassa ja jälkimmäinen
Sähkömuseossa.
