Turvallista kouluvuoden alkua
Koulut alkavat tällä viikolla, ja joukossa ovat myös untuvikot ekaluokkalaiset. Näin äskettäin hyvän iskulauseen tai paremminkin kuvan, jossa kännykkää kädessään pitelevän autoilijan päälle oli vedetty iso punainen ruksi. Juuri näin, viimeistään nyt on syytä parantaa tapansa ja keskittyä yksin liikenteeseen. Mitä niin tärkeää maailmassa, tai jossain facebook-ryhmässä, muka pääsee tapahtumaan niin että siihen pitää reagoida sillä samaisella sekunnilla, jos sen vuoksi pitää vaarantaa kanssakulkijat liikenteessä?
DNA:n selvityksen mukaan melkein joka toisella ekaluokkalaisella on oma puhelin, 8-vuotiaista jo 88:lla prosentilla. Myös näille pienille koululaisille pitää tehdä selväksi, että kännykkää ei räplätä liikenteessä, ainakaan niin kauan kuin ei ole käytössä sovellusta joka varoittaa automaattisesti punaisista liikennevaloista tai epämääräisesti takavasemmalta lähestyvästä rattijuoposta. Eipä kai sekään kuitenkaan ole kuin ajan kysymys.
Ymmärrän hyvin, että pienille koululaisille hankitaan kännyköitä. Tuohan se vanhemmille mielenrauhaa, kun saa varmistettua, että kaikki on hyvin koulumatkalla tai koulun jälkeen, ja lapsikin saa tarvittaessa yhteyden vanhempiinsa. Nykyvanhemmilla on tämän ansiosta monta päivittäistä huolta vähemmän kuin aikaisemmilla sukupolvilla.
Todellisuudessa alakoululaiset kuitenkin käyttävät vanhempiensa mukaan puhelintaan eniten pelaamiseen ja YouTube-videoiden katselemiseen. Alakouluikäiset lapset itsekin kertoivat DNA:n tutkimuksessa, että puhelimella parasta on pelaaminen. Puhelimella soitetaan perinteisiä puhelinsoittoja, tai lähetetään tekstiviestejä, korkeintaan vanhemmille ja isovanhemmille. Kavereiden kanssa ollaan yhteydessä sovellusten kautta.
Pelaaminenhan on toki hauskaa, eikä siinä ole mitään moitittavaa niin kauan kun aikaa riittää myös muuhun, perheelle, kavereille, liikunnalle ja muille harrastuksille. Ja kouluiässä läksyjen tekemiselle. Pelisäännöt ovat vanhempien ja lasten kesken sovittava asia, muutenkin kuin ajankäytön osalta. Onhan jo olemassa esimerkiksi etsintätoiminto, jonka avulla vanhemmat voivat paikantaa lapsensa kartalta. Siitä varmasti omat vanhempani olisivat olleet mielissään!
Älypuhelimen käyttö taatusti kehittää lapsen digitaalisia taitoja ja edistää oppimista, luovuutta ja kykyä hakea tietoa. Parhaimmillaan se myös opettaa vastuunkantoa ja toimii hyvänä keinona molemminpuolisen luottamuksen rakentamisessa.
Ja aikaa ei voi kääntää takaisinpäin. ”Diginatiivit” osaavat neuvoa omia vanhempiaan kännykän käytössä. Älypuhelimet löivät itsensä läpi viime vuosikymmenellä, ja nykyään vauvat suurin piirtein syntyvät kännykkä kädessä. Ja nämä vauvat tulevat vielä näkemään maailman, jota me emme osaa edes kuvitella.
Kylli Salo
