Hän ei ole kuitenkaan luopunut taistelusta, päinvastoin. Työtä se kuitenkin teettää.
– Olen kerännyt kotiloita pois koko kesän joka päivä, satoja kotiloita päivittäin. Parhaiten se onnistuu varhain aamukasteen aikaan. Onneksi olen aamuvirkku, Sari sanoo.
– Kaikesta työstä huolimatta kotiloita ilmestyy vain lisää. Nyt pieniä, munista kuoriutuneita yksilöitä, joita on hankala nähdä ja poimia.
Tulostakin on kuitenkin tullut. Sari kuvailee, että alkukesästä lehtokotilot olivat vallanneet tontilta yhden alueen, jossa ei ollut jalansijaa mihin astua ettei astunut niiden päälle, ja näky jatkui silminkantamattomiin. Sari tuumii, että oikein pahassa tartunnassa on syytä harkita jo pintamaan poistoa.
– Toissa kesänä huomasin niitä siinä samaisessa paikassa muutamia kappaleita ensimmäisen kerran, ja niitä oli siinä myös viime kesänä. Keräsin ne pois, mutta siitä huolimatta ne ovat tänä kesänä levittäytyneet koko tontille.
Lehtokotilot syövät puutarhassa kaikkea mahdollista, mikäli pääsevät valtaamaan alueen.
Naapurusto yhteisrintamassa
Lehtokotiloesiintymä Preitilässä on paikallinen, mutta koskee kuitenkin useita tontteja. Naapurustossakin kerätään kotiloita tai käytetään olutansoja, kuten myös Lahdella.
Lahdet ovat käyttäneet myös etanan torjunta-ainetta, jonka viranomaiset ovat hyväksyneet luomutuotantoon ilman varoaikoja, mutta myrkky ei ole tepsinyt kunnolla ainakaan toistaiseksi.
– Onneksi meillä on hyvä ja aktiivinen naapurusto. Eräskin naapuri kerää kotiloita asvalttitieltä, ja toinen on ajanut tienvarsiheinikkoa, vaikka kaupungin se kai kuuluisi tehdä, Sari arvelee.
Kotilot pesiytyvät mielellään esimerkiksi lehtikasoihin ja rakastavat voikukkia ja nokkosia, joten puutarha kannattaa pitää siistinä.
– Yhtenä päivänä kitkin pihalla ja nostin yhden pensaan alinta oksaa, niin siellähän niitä oli kymmeniä ”päiväunilla”, Sari kertoo.
Alueen lähistöllä virtaavan Vähäjoen vieressä on joutomaa-alue, jossa kotiloita myös esiintyy.
Matotartuntariski koirille
Lehtokotilot ovat paitsi uhka puutarhakasveille niin suoranainen terveysriski koirille.
– Meidän kaksi työkoiraamme ovat saaneet lehtokotiloista keuhkomatoja. Jatkuva tartunta edellyttää jatkuvaa matolääkitystä, noin neljän viikon välein. Ja koiria ei voi silloin uittaa, koska matolääkkeessä on varoajat vesistöjen käytön suhteen, Lahti kertoo.
Hän on keskustellut asiasta myös Espoon eläinsairaalan lääkärin kanssa, ja tälläkään ei ollut esittää muuta konstia kuin että kotiloista on hankkiuduttava eroon niin hyvin kuin mahdollista.
– Jostain syystä lehtikotilot ovat riski nimenomaan koirille.
Espoon eläinsairaalan Tiina Wrightin mukaan jokainen sisäloistartunta voi olla haitallinen koiralle, ja jatkuva altistuminen ja toisaalta toistuvat sisäloislääkitykset lisäävät myös lääkeresistenssiä.
– Kissatkin voivat periaatteessa saada keuhkomadon, joskin ne ovat usein aika lajispesifisiä ja tarttuvat herkemmin koiraan. Hevosilla on omat matokantansa, Wright kertoo.
Kaupungin tukea toivoisi
Puutarhanhoidossa syntyy väistämättä risukasoja, jotka ovat kotiloille hyviä piileskelypaikkoja. Lahti on ollut yhteydessä ympäristöviranomaisiin ja pyytänyt lupaa risukasojen polttamiseen, vaikkapa palokunnan kanssa yhteistyössä polttotynnyrin avulla.
– Poikkeuslupaa ei annettu, vedoten siihen että tämä on kaava-aluetta. Mielestäni ympäristöviranomaisten tulisi luottaa asukkaisiin ja sallia puutarhajätteen poltto tynnyrissä. Ja olisivat iloisia siitä, että väki jaksaa tehdä koko ajan työtä tämän ongelman selättämiseksi, Sari Lahti sanoo.
– Onneksi mieheni keksi että kysytään Paimion lämpökeskukselta, josko se ottaisi risukasamme vastaan. Näin kaikki risukasat saatiin pois ja vielä hyötykäyttöön, Lahti iloitsee.
Hän neuvoo, että jos jonnekin ilmaantuu lehtokotiloita, koko naapuruston tulee olla hereillä ja puhaltaa yhteen hiileen. Jos joku ei hoida omaa tonttiaan, muidenkin työ on jokseenkin turhaa. Mitä vähemmän kotilot ovat päässeet leviämään pihalle, sitä helpompaa kotilopopulaation hallitseminen on.
