Ilo

Suomen kielessä lyhyt sana, mutta niin äärettömän tärkeä tunnetila ihmiselle. Iloon liittyy tyytyväisyys ja onni. Jokainen meistä tarvitsee elämäänsä hetkiä, jolloin mieli on tasapainossa ja tunnetta, että näin on hyvä! Iloa ja tyytyväisyyttä siihen, että läheisillä on kaikki hyvin tai itse olen onnistunut myös ihan pienessä arkisessa asiassa. Viime kuukausina olemme eläneet aikaa, jolloin myös ilon vastakohta, suru on vallannut mielemme. Elämä on rakennettu vastakohdista myös tunnetasolla. Jotta voisimme tuntea aitoa iloa, niin surukin on oltava joskus läsnä.

Ilo on myös Yhdistyneiden kansakuntien työelämän asioihin keskittyvän järjestön nimilyhenne. Sen tarkoituksena on kehittää työnteosta ihmiselle asia, joka tuottaa myös iloa, eikä vain pahimmillaan pakollista tuskaa ja kärsimystä. Ihminen joutuu vielä näinäkin aikoina alistumaan ihmiskaupan ja hyväksikäytön uhriksi ansaitakseen välttämättömän ravinnon ja suojan itselleen. Meille pohjolan perillä asuville työn merkitys on suuri. Ennen siinä menestyminen on ollut miltei elämisen ehto. Nykyisin meillä monella on mahdollisuus valita sellainen työ, jossa viihdymme ja koemme auttavamme myös muita selviytymään. Toivon, että me näkisimme useammin omassa työssämme sen, mikä palvelee myös yhteistä hyvää, koska se mielestäni antaa varmimmin työniloa! Olen surrut niiden ihmisten kohtaloa, jotka ovat menettäneet työpaikkansa epidemian vuoksi, joko tilapäisesti tai pysyvästi.

Olemme kaikki kokeneet viime kuukausina pelkoa ja uhkaa koronaepidemiasta johtuen. Pelko ja uhka ei ole useinkaan jättänyt tilaa ilon tunteille. Tämä on myös vienyt ylimääräistä voimaa, jotta olemme selvinneet. Olemme myös pohtineet uudestaan sitä, mikä on elämässä tärkeää? Olemme havahtuneet kuinka tärkeitä meille on läheiset ihmissuhteet, kun niitä on jouduttu rajoittamaan. Joku on kärsinyt siitä, että fyysinen läheisyys ja kosketus ei ole ollut turvallista. Itselläni oli suunnaton ikävä lapsia, heidän perheitään ja erityisesti pojan vajaan vuoden ikäistä tytärtä Emiliaa!

Onneksi rajoituksia voitiin purkaa loppukeväästä. Ihmisten kanssakäyminen helpottui. Meillä alkoi olla nauru herkemmässä. Pääsimme viettämään kesää läheisimmistä nauttien. Saimme istua ystävien kassa yhteisen ruokapöydän ääreen ja todeta kuinka onnellisia olimme, kun se oli mahdollista. Kesään on mahtunut myös aurinkoa ja lämpöä, joka on myös tuottanut iloa ja mahdollistanut ihmisten kohtaamisen turvallisesti puistoissa ja terasseilla.

Elämä vaatii joskus uhrauksia, jotta se voisi jatkua. Pitäkää huolta itsestänne ja ennen kaikkea läheisistänne. Elämä jatkuu, ei ehkä entisen kaltaisena, mutta elämisen arvoisena, välillä myös iloa tuottavana!

Antti Aro