PAIMIO
Tulevana keskiviikkona Paimion kaupunginvaltuusto päättää mitä Paimio lausuu soteuudistuksesta. Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisen uudistus ja maakuntien perustamista koskeva hallituksen esitysluonnos synnyttää paimiolaisittain huolta siitä, miten lähipalvelut järjestyvät ja miten rahoitus riittää. Myös nopea aikataulu huolettaa, samoin kuin se että vallankäyttö voi heilahdella poliittisten tuulien mukaan.
Lähipalvelujen rahoitus huolettaa
Vuosikausia pyöritellyn soteuudistuksen tavoitteena on kaventaa väestön terveys- ja hyvinvointieroja ja parantaa palvelujen yhdenvertaista saatavuutta keskittämällä palvelujen järjestäminen suurille toimijoille eli sote-maakunnille. Samalla toteutetaan sosiaali- ja terveyspalveluiden integraatio.
Paimio lausuu, että hyvin toimivaan perusterveydenhuoltoon ja varhaisten sosiaalipalvelujen saatavuuteen lähipalveluina pitää saada riittävä rahoitus. Tulonmuodostuksen osalta sotemaakunnan kädet ollaan sitomassa kolmen eri ministeriön ohjaukseen, ja suunniteltu rahoitus näyttää niukalta. Perustason palveluiden vahvistamiseen on vain vähäiset mahdollisuudet, ja varsinkin kun lakiluonnoksissa esitetään jo pykälä, jossa säädettäisiin kunnan tuloveroprosentista vuonna 2023.
Paimion lausunnossa todetaan, että sote-maakuntaan siirtyvällä veron osuudella on katettu kunnan yhteisiä kustannuksia, joiden sopeuttamiseen menee aikaa. Kunnan oikeus päättää veroprosentistaan kuuluu perustuslaissa turvatun kunnallisen itsehallinnon ytimeen ja kunnan verotusoikeuteen puuttuminen merkitsee myös riskiä, että kunnille myönnettyjen lainojen korko nousee.
Valtio ohjaa
voimakkaasti
– Kustannusten kasvuun uudessa sotealueessa ja jäljelle jäävissä kunnissa liittyy isoa huolta, sillä valtio ohjaa todella voimakkaasti ja kunnallinen itsehallinto heikkenee, kiteyttää Paimion lausuntoa valmistellut sosiaali- ja terveysjohtaja Eeva-Sirkku Pöyhönen . Lausunnossa tämä kuvataan pelkona, että perustason palveluja ryhdytään nopeasti keskittämään tehokkuuden nimissä.
Kaupunginhallituksen käsittelyssä Paimion lausuntoa vankistettiin sen osalta, että yksityisten pienten sote-palvelujen tuottajien asemaan ja toimintamahdollisuuksiin on kiinnitettävä paremmin huomiota.
Talouteen liittyvä iso huoli koskee sitä, että ennen sote-maakunnan perustamista sairaanhoitopiirin ja erityishuoltopiirien alijäämät pitää kattaa, palkat ja sopimukset yhtenäistää. Juuri nyt taloudellinen tilanne osoittaa, että alijäämät ovat mittavat.
Kuntien toimitilat ja kiinteistöt jäävät kunnille ja sote-maakunta vuokraisi niitä viideksi vuodeksi, mutta irtaimisto pitäisi luovuttaa veloituksetta. Entä mitä tapahtuu, jos toimitiloja pitäisi sitten remontoida tai uusia kokonaan? Miten käy tällaisten investointien ja jälleen sitä myöten lähipalveluiden?
Sote-kiinteistöt kunnille riski
Kuntien sote-kiinteistöt muodostavat siis kunnille taloudellisen riskin. Riski realisoituu, mikäli sotemaakunta keskittää palvelutuotantoa tai jos kiinteistö muutoin vanhenee korjauskuntoon tai todetaan tarpeettomaksi.
Jos ja kun merkittävä osa paikallista kunnallista itsehallintoa siirtyy sote-maakunnalle, niin paikallisen demokratian merkitys häviää. Valtio rahoittaa pääosin perustettavien sote-maakuntien toiminnan ja sosiaali- ja terveysministeriö neuvottelee ja ohjaa maakuntien toimintaa, mutta neuvonpidon todellinen merkitys jää ilmaan. Sehän on nähty, että vaalikauden kuluessa tilanne ja poliitikkojen tahtotila voi muuttua hyvinkin paljon, joten politiikka voi synnyttää ongelmia, ja varsinkin kun merkittävien maakunnallisten investointien ohjaus on ministeriössä.
Uudistuksen pitäisi tulla voimaan vuoden 2023 alusta, mutta se on Paimion mielestä mahdotonta koska järjestelyt ovat levällään ja päävastuu sotepalveluiden järjestämisestä täällä Varsinais-Suomessa on yhä hajautetusti kunnilla ja kuntayhtymillä. Valmistelutyö ei käynnisty ilman hyväksyttyä lainsäädäntöä ja rahoitusta, sillä kunnat eivät pysty rahoittamaan uudistuksen valmistelua ja esimerkiksi tietojärjestelmien synkronisointia.
Pelastustoimen järjestämislain osalta Paimion lausunto on suppea. Se todetaan, että mikään ei juuri muutu verrattuna nykyiseen 22 kuntien ylläpitämään pelastustoimeen. Sopimuspalokuntien toimintaedellytykset tulee kuitenkin turvata jatkossakin.
