Linnunradan alla

0
Syksyllä Linnunrata nousee lounaasta taivaan kannen läpi. Kevättalvella se näkyy vaakatasossa ja suoraan pohjoisessa. Kurjenrahkalla otetussa kuvassa näkyvät myös revontulet.

Kun on katsonut voimakkaasti käsiteltyjä kuvia Linnunradasta, valovanan näkeminen todellisuudessa syksyisellä taivaalla voi olla jopa pieni pettymys.

Tähtitieteen harrastaja Matti Helin varoittaa heti aluksi, että kuva valehtelee verrattuna siihen miltä Linnunrata näyttää paljaalla silmällä.

Suurin osa valokuvista on käsitelty ja mahdollisesti pinottu useista eri kuvista, jolloin Linnunradasta on tehty hehkuvan kirkas ja näyttävä ilmiö.

– Oletus ei kohtaa todellisuutta.

Suuren, avaruudellisen tunteen Linnunrataa katselemalla kyllä saa, lohduttaa Helin.

Linnunrata on isokokoisin kohde suomalaisella yötaivaalla. Se kattaa taivaan kannen laidasta laitaan, ja kaikki yötaivaalla paljain silmin näkyvät tähdet ovat osa sitä.

– Kaupunkien valoissa Linnunrataa voi olla toivotonta erottaa taivaalla. Pöytyällä, esimerkiksi Kurjenrahkan alueella, hukkavaloa ei juuri ole, joten valovanan taivaalla erottaa helpommin.

Linnunradan katsojan kannattaa varata hetki aikaa, jotta silmä tottuu hämärään.

Syksyllä valohehku nousee etelän ja lännen välistä ja jatkuu taivaan yli pohjoisen ja koillisen suuntaan.

– Linnunradan valojuovassa on kirkkaita ja tummia alueita, myös lähes mustia alueita. Tummat alueet tähtien välissä ovat pölyä.

Suomessa katsellaan vain osaa Linnunradasta. Kirkkain osa eli keskiosa jää horisontin alapuolelle.

Suomessa Linnunradasta näkyy esimerkiksi Joutsenen tähdistö.

– Sen tähdistön läpi kulkevat Linnunradan kirkkaimmat, täällä näkyvät osat, kertoo Helin.

Kotigalaksimme on huimaavan iso.

– Himmeä valovyö koostuu sadoista miljardeista auringoista. Linnunrata on taivaan massiivisin kohde, jossa eri aurinkokuntien etäisyydet toisistaan ovat mykistäviä ja kaukana normaalisti käsityskyvystä.

Paljaalla silmällä erottuu 3 000–4 000 tähteä. Kiikareilla määrä moninkertaistuu ja kaukoputkella katsottavaa vielä tätä enemmän.

Kotigalaksimme näyttäytyy katselijalle lähes samanlaisena illasta ja vuodesta toiseen, vaikka muutamien tähtien kirkkaus voi vaihdella.

– Meidän elinikämme aikana Linnunradassa ei tapahdu isoja muutoksia. Jos kuitenkin voisimme matkustaa aikakoneella miljoona vuotta suuntaan tai toiseen, emme näkisi enää nykyisiä tähdistöjä taivaalla.

Massiivisuus herättää mielikuvituksen ja nostaa esiin kysymyksen Maan ulkopuolisesta elämästä.

– Onhan siellä Linnunradalla ainakin paljon mahdollisuuksia. Suurella osalla linnunratamme tähdistä on oma planeettakuntansa ja kenties joissain näistä myon ös elämää.

– Joka tapauksessa näky on vaikuttava, eikä voi estää ajatusta omasta pienuudesta tämän kaiken keskellä. Meistä jokainen on aika mitätön tapaus, kun vertaa vaikkapa tähtien välisiin etäisyyksiin.

Helin sanoo, että ei enää mieti mahdollisia avaruuden muukalaisia Linnunrataa kuvatessaan.

– Nuorempana Linnunradan katselu oli erityisen vaikuttavaa. Muistan lapsuudesta ahaa-elämyksen, kun eräänä iltana lainasin isän kiikareita ja satuin katsomaan taivaalla juuri Linnunrataa. Näkymässä oli tolkuton määrä tähtiä. Uskon, että se oli niitä hetkiä, jotka johtivat tähän harrastukseen ja haluun tietää enemmän, kuvailee Helin.

Kotigalaksistamme on sauvamainen spiraali, joka on pituussuunnassa hieman taittunut. Sen keskellä on suhteellisen iso musta aukko. Linnunrata on tähtikiekko, joka pyörii spiraalimaisesti niin että keskus pyörii hieman reunoja nopeammin.

– Rakenteessa ei ole suurempaa mystiikkaa, sanoo Helin.

Kaikkea emme kuitenkaan vielä tiedä, ja nämä tietoaukot ovat Helinistä kiinnostavia.

– Tiedämme, että galaksien tähdet ja pöly liikkuvat hiukan liian nopeasti massaansa nähden. Niiden pitäisi näillä lukemilla melko nopeasti singahtaa tyhjyyteen. Näin ei kuitenkaan tapahdu, vaan jokin aine, joku voima pitää ne kasassa. Mitä se on, sitä ei vielä tiedetä.

Yksi Linnunradan yllätys saattaa tavoittaa meidät vaikkapa jo huomisiltana.

– Muutaman sadan vuoden välein tähden pitäisi räjähtää galaksissamme. Tällaisen supernovan laskennallinen aika on jo mennyt, joten periaatteessa tähden räjähdys voi tapahtua vaikka tänään – tai sitten vasta sadan vuoden päästä.

Viime talvena pidätettiin hengitystä, kun Orionin tähdistössä oleva Betelgeuse-tähden kirkkaus muuttui.

– Se on silmin nähden oranssi tähti ja tämän tähden ollessa kyseessä, väri kertoo tähden loppuajoista. On laskettu, että se voi poksahtaa mikä päivä tahansa. Viime talvena tähden kirkkaus putosi puoleen ja alkoi spekulointi, olisiko tämä merkki kohta tapahtuvasta räjähdyksestä. Tähti kuitenkin palautui aikaisempaan kirkkauteensa.

– Se siis saattaa poksahtaa joku ilta, tai sitten ei vielä tuhanteen vuoteen!

Lietolainen tähtitieteen harrastaja, valokuvaaja Matti Helin toimii Kunnallislehden asiantuntijana ajankohtaisista taivaan ilmiöistä kertovassa juttusarjassa. Sarjan aikaisemmat osat löytyvät verkosta kuntsari.fi:stä.

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments