– Lisäksi aloitin tämän harrastuksen vasta vuosi sitten. Tänä vuonna, kun tuli korona-aika, on jäänyt luppoaikaa. Kasvien parissa touhuaminen on ollut mukavaa puuhastelua kotona.
Luppoaikaa jäi etenkin siksi, että Ristikankare on ollut ja on ahkera koiraharrastaja. Koronan vuoksi koirakokeet peruttiin.
Rukkijoella maalaistalossa asuva Ristikankare on kiinnostunut nimenomaan viherkasveista. Kukkivia kasveja hänellä ei ole, yhtä kiinanruusua lukuun ottamatta.
– Minua kiinnostavat kasveissa niiden variaatiot, muodot ja värit, ja myös niiden tekstuurit. Jossakin on esimerkiksi samettinen varsi, toisessa kilpimäisen kovat lehdet, Ristikankare osoittaa.
Kirjavalehtiset kiinnostavat
Ristikankareella on esimerkiksi kulta- ja hopeaköynnöksiä, peikonlehtiä, flamingonkukkia ja lukuisia sellaisia lajikkeita, joilla ei ole ainakaan toistaiseksi suomenkielistä nimeä. Kaikkia niitä ei ole edes saatavissa kaupoista.
– Olen tilannut pistokkaita esimerkiksi Alankomaista, Saija kertoo.
Yleistä on myös pistokkaiden vaihtaminen harrastajien kesken. Sillä tavalla voi saada itselleen kasvin, joka muuten maksaisi huomattaviakin summia.
– Olen saanut vaihtamalla esimerkiksi valkokirjavalehtisiä muunnoksia, joista olen erityisen kiinnostunut. Ne ovat nyt kaikkialla nouseva trendi, Ristikankare kertoo.
Tällaiset muunnokset ovat harvinaisuuksia, joista kalleimmista voisi joutua normaalisti maksamaan jopa satoja euroja.
”Vaihdokkaita” löytää muuan muassa facebookin Huonekasvit-ryhmästä. Sieltä saa Saijan mukaan myös hyviä kasvatusneuvoja.
Kasvun ihme kiehtoo
– Lapsuuskodissani oli valtavan iso peikonlehti. Leikin barbeilla sen alla, Saija muistelee.
Lapsuusmuistojen vuoksi hän sai peikonlehden lahjaksi isältään. Toinen peikonlehti on peräisin Sauvon hammashoitolasta.
– Säälittelin siellä hammashoitajalle, kun valtavan iso peikonlehti oli niin ahtaassa paikassa että se ei edes mahtunut avaamaan uusia lehtiään. Se johti siihen, että tein kasville hoitoleikkauksen ja sain palkkioksi yhden haaran itselleni. Kun tulee hammaslääkäriltä pois kasvi kainalossa, tietää olevansa viherkasviharrastaja, Saija nauraa.
Hän varoittaa, että peikonlehden kanssa pitää varautua siihen, että se voi kasvaa todella isoksi. Saija tosin pitääkin nopeakasvuisista viherkasveista.
– Niissä on kiva seurata kasvun ihmettä. Kasvi, joka nököttää koko ajan samanlaisena, ei ole kiinnostava.
Ensi töiksi kompassi käteen
Saijan mukaan kokemus opettaa. Alkujaan hänellä oli joku kasvi kaapin kulmalla, toinen takan reunalla.
– Yritin ”sisustaa” kasveilla, mutta eiväthän kasvit kukoista jolleivät saa kunnolla valoa.
Saija kertoo oppineensa, että ihan ensimmäiseksi kasviharrastajan kannattaa ottaa kotona kompassi käteen. Hänen kasvinsa on nyt koottu ryhmiksi etelänpuoleisille ikkunoille niin olohuoneessa kuin keittiössäkin. Siinä ne menestyvät, kun vain muistaa kastella riittävästi kuumimpaan kesäaikaan.
– Kastelen reilusti ihan kraanan alla ja kallistelen liiat vedet pois. Tärkeätä on, että vesi ei jää lautaselle makaamaan.
– Nostelen ruukkuja, ja olen oppinut tuntemaan niiden painosta, tarvitseeko kasvi vettä vai ei.
Kun päivät lyhenevät, kastelua pitää vähentää, mutta silloin kasveja kannattaa sumutella reippaasti, kun huoneilma kuivaa.
Kasvupohjana ei välttämättä ole multaa, vaan siinä saattaa olla myös kaarnaa, legasoraa, savirouhetta tai niiden sekoitusta, riippuen siitä kuinka vettä pitävän kasvualustan mikäkin kasvi tarvitsee.
Harrastus rönsyilee käsitöihin
Saija kiittelee löytäneensä ihan kivoja viherkasveja myös paikallisista kukkakaupoista, joskin ne ovat erikoistuneet enemmänkin leikkokukkiin.
– Mutta kasvupohjia olisi kiva saada Paimiosta. Jos tarvitsen perliittipussin tai kookoskuitua, pitää lähteä jonnekin Skanssiin asti. Jonkun kannattaisi panostaa Paimiossa niihin, sillä harvoin kasviharrastaja lähtee kaupasta ulos ilman muitakin ostoksia.
Kun Saijalta kysyy, onko hän kasviharrastajana enemmän biologi vai esteetikko, hän vastaa että ennemminkin käsityöläinen.
– Innostun kaikesta herkästi. Olen tehnyt makramee-amppeleita itse, ja seuraavaksi aion kansalaisopiston savikurssille. Tekisikö siellä sitten kukkaruukkuja, Saija nauraa.
