Parantolan metsien ympärille on syntynyt mukavaa yhteisöllisyyttä. Esimerkiksi metsäjuhlat viime syksynä, kynttilävaellus aatonaattona, vuosikokous ja vastikään järjestetyt risutalkoot ovat olleet lämminhenkisiä tapahtumia, joihin on osallistunut kymmeniä ihmisiä. Metsät hankittiin kaikkien yhteiseen virkistyskäyttöön, joten toivottavasti vielä useammat ihmiset nauttivat edelleen mäntymetsän valosta ja neulasista jalan alla.
Joskus melkein unohtuu sekin, että meillä on naapurissa maailmanluokan nähtävyys, itse parantola. Kävin loppukesästä opastetulla kierroksella pitkästä aikaa. Juttelimme kierrokselle osallistuneen saksalaisen miehen kanssa. Hän oli hyvin vaikuttunut parantolasta, siihen liittyvistä tarinoista ja myös ympäröivästä metsästä polkuineen. Oli mukava kertoa, että metsässä saa kulkea ja valokuvata ihan vapaasti.
Olen seurannut läheltä parantolan metsien hankintaprosessia ja tutustunut sitä kautta uusiin ihmisiin. Nämä lähimetsät ovat olleet itselleni tärkeitä jo kauemmin ja metsät ylipäätään lapsesta asti. Moni meistä on aina tiennyt sen, mitä esimerkiksi Aivoliiton julkaisemasta artikkelista voi lukea: metsässä liikkuminen parantaa paitsi fyysistä, myös psyykkistä terveyttä. Tutkimuksissa on todettu, että metsässä verenpaine laskee, pulssi tasoittuu ja stressihormonia erittyy vähemmän. Parissakymmenessä minuutissa vaikutukset näkyvät selvästi, mutta kuulemma jo viisi minuuttia metsässä vaikuttaa mielialaan kohentavasti. Suosittelenkin sekä näitä että muita metsiä stressinpurkuun. Olen kokenut, että ainakin osan stressistä voi jättää mättäälle tai antaa hävitä männynrunkojen väliin.
Uusitulla Paimion polulla kannattaa myös käydä. Siellä hämmästelin, miten paljon työtunteja reitin rakentaminen on varmasti vaatinut. Hatunnosto ja kiitos kaikille niille, jotka ovat viime aikoina tehneet työtä ja talkoilleet paimiolaisten lähiluonnossa liikkumisen eteen ja myönteisellä asenteella myötävaikuttaneet siihen!
Katariina Mikkola
Kirjoittaja menee mielellään metsään.
