Oskari Summanen levittää suunnistuskartat kuin palapelin Paimion kirjaston yläparven lattialle. Äkkiseltään katsottuna karttameri näyttää aivan kuin miltä tahansa suunnistusreitistöltä. Punaisten rastien välille on vedetty vaakasuorat viivat yli lammikoiden, metsäsaarekkeiden ja nyppylöiden. Kun karttoja katsoo tarkemmin, valkenee totuus rasti rastilta.
– Tuossa esimerkiksi ylitetään yksi järvi, kierretään nuo tunturit ja sitten on vielä kymmenen kilometriä matkaa etelään, Oskari Summanen ja vieressä istuva Jani Ekqvist viittovat.
Rastiväli on siis 41 kilometriä. Ja seuraava väli on hieman alle 40 kilometriä. Kahdella rastivälillä samanlainen etappi kuin tavallisesti koko Jukolan viestissä.
Nyt ei puhuta aivan mistä tahansa suunnistuskilpailusta, vaan elokuun alussa Koilis-Lapissa käydystä Lapland Wilderness Challengesta. Reitillä oli mittaa viisi vuorokautta, jona aikana 2–5 hengen joukkueet yrittivät löytää mahdollisimman monta erämaahan sijoitettua rastia.
219 kilometrin suunnistus
RaPi 4, eli paimiolaisten Summasen ja Ekqvistin joukkue, ehti 13 rastille, ja matkaa viidessä vuorokaudessa kertyi kaikkinensa 219 kilometriä.
– Kaikki viiden päivän aikana tarvittava pitää kantaa mukana. Rinkka painoi kaikkinensa noin 17 kiloa. Mukana oli teltta, hieman vaihtovaatteita, ensiaputarvikkeita, ruokaa ja ruuanlaittovälineitä, Summanen listaa.
– Kaikki on aika grammalleen laskettua. Voi sanoa, että excel-taulukko tuli kisaan valmistautuessa tutuksi, Ekqvist naurahtaa.
Mistä paimiolaiskaksikko sai sitten idean lähteä suunnistuskilpailuun Lapin erämaahan viideksi vuorokaudeksi? Voisi sanoa, että ultasuoritukset ovat vieneet Summasen ja Ekqvistin mukanaan askel askeleelta.
– Kai se Paimion Kairankiertäjistä lähti liikkeelle seitsemän vuotta sitten. Siitä hiljalleen rogainingiin ja yhä pidempiä matkoja, Summanen miettii.
Rogaining on kestävyyslaji, jonka keskiössä on suunnistaminen. Joukkueet suunnittelevat reitin niin, että he ehtisivät kiertää mahdollisimman monta rastia kilpailun aikana. Rogaining-kilpailut voivat kestää tunnista jopa vuorokauteen.
Idea on siis sama kuin Lapland Wilderness Challengessa, jossa kuitenkin kaikki oli viety äärimmäisyydessä monta kertaa pidemmälle.
– Valmistautuminen kesti käytännössä vuoden päivät. Ilmoittauduimme mukaan heti viime vuoden syyskuussa, kun ilmoittautuminen aukesi. Sen jälkeen on suunniteltu, mietitty varustusta ja ennen kaikkea liikuttu aika monta sataa tuntia, Ekqvist hymyilee.
Erilaiset treenifilosofiat
Summanen työskentelee Paimion kaupungilla ICT-pääsuunnittelijana ja Ekqvist on puolestaa päivätöissä Turun ammattikorkeakoulun lehtorina. Ekqvist harjoittelee kestävyyskisoihin pääsääntöisesti pitkiä matkoja patikoimalla, kun taas Summanen vannoo monipuolisen harjoittelun nimeen, joka sisältää luonnossa liikkumisen lisäksi myös kuntosaliharjoittelua.
– Siinä mielessä uskomme vähän eri asioihin. Lopputulos on silti ollut molemmilla toimiva, Ekqvist miettii.
RaPi 4 sijoittui 33 joukkueen joukossa 12:nneksi Lapland Wilderness Challengessa. Ensi kertaa varten debyyttireissulta kertyi tukku arvokasta kokemusta.
– Nyt koitimme kiriä viimeisen kolmen vuorokauden aikana niin, ettemme nukkuneet pitkiä unia laisinkaan, vaan yritimme sinnitellä eteenpäin pikanokosten voimalla. Se kostautui aika pahasti viimeisen 12 tunnin aikana, jolloin väsähdimme sitten aivan täysin.
– Lisäksi rinkkaa pitää keventää. Muutama kilo ainakin pois, Ekqvist laskee.
Lienee ilmiselvää, että RaPi 4 on siis lähtöviivalla myös kahden vuoden päästä, jolloin ultrasuunnistuskilpailu seuraavan kerran järjestetään?
– Totta kai. Yhden yön kun nukkui kisan jälkeen, oli jo selvää, että tämä reissu täytyy kokea uudelleen, Summanen ja Ekqvist hymyilevät.
