PÄÄKIRJOITUS Mitä minusta tiedetään?

0

Näyttää siltä, että viime aikaisella koettelemusten tiellä riittää kuoppia. Koronapandemiaa seuranneet suositukset ja rajoitukset muokkaavat ihmisten arkea ja koettelevat voimavaroja. Yhä enemmän tietoa kiirii siitäkin, että etätyötkin ovat toimivat ratkaisu vain osassa työtehtäviä ja monille jo ihan fyysisesti kotityöpiste ja töiden sujuvuus tuottavat ongelmia. Työpaikoilta tuttu yhteinen tekeminen kärsii. Kokoontumisrajoitukset vähentävät tilaisuuksia tavata muita myös vapaa-ajalla. Pinna kiristyy siellä ja täällä, voimavarat ovat koetuksella. Tämä koskee kaikenikäisiä.

Viimeisin kuoppa tämän vuoden koettelemusten tiellä on tietomurto, joka tunkeutui ihmisten yksityisimpiin asioihin, eli terveystietoihin. Erityisen ikävä tämä viikonvaihteessa vahvasti julki tullut Vastaamo-tapaus on siksi, että siinä uhrit ovat heitä, jotka ovat avautuneet itselleen herkistä asioista. He ovat luonnollisesti olettaneet, että avautuminen jää vain ammattilaisen ja asiakkaan tietoon. On mitä ilmeisemmin myös maailmanlaajuisesti ainutlaatuista, että rikollinen taho käyttää tietoja tällä tavoin kiristykseen. Se on raukkamaista ja tuomittavan alhaista.

Henkilötietojen leviäminen on yksi iso osa tätä tietomurtoa. Henkilötunnuksen, osoite-, puhelin- ja sähköpostitietojen avulla rikollinen taho voi tehdä hankintoja ja aiheuttaa monenlaisia taloudellisia vahinkoja. Uhrit joutuvat nyt tekemään luotonestoja, ja muita toimenpiteitä joista syntyy kustannuksia, mutta joiden pitävyys on väliaikainen. Huoli kasvaa sen suhteen, miten meidän henkilö- ja potilastietojamme säilytetään ja käytetään nyt ja entä sitten, kun sote-uudistus etenee.

Meillä on toki voimassa oleva tietoturvalainsäädäntö, mutta miten sitä noudatetaan ja miten lain toteutumista valvotaan? Herää kysymys onko yhä digitaalistuva yhteiskunta tämän osalta miten turvallinen, kun koko ajan toimintoja keskitetään yhä suurempiin rekistereihin ja niiden ”arvo” kasvaa myös digirikollisuuden piirissä.

Kaikki ymmärrämme, että asiakasrekistereitä ja potilastietokantoja on oltava, että tieto siirtyy eri hoitovaiheissa sujuvasti yksiköistä toiseen ja erityisen tärkeää se on äkillisissä, henkeä uhkaavissa tilanteissa. Vastaamon tapauksen yhteydessä paljastui kuitenkin, että kyseinen yritys ei ole suojannut riittävästi potilastietojaan. Se on paljastus, joka koettelee uskoa siihen, miten eri rekisterien tietoturvaa oikein hoidetaan ja mikä on tilanne niin julkisella kuin yksityisellä puolella.

Valtiovallan on vaadittava tästä selvitys. Muuten herää kysymys, mitä tietoja meistä kukaan uskaltaa jatkossa itsestään terveydenhuollossa antaa. Se ei varmaankaan ole toivottavaa.

Taina Tukia