Aila ajaa pyörällä vuodessa enemmän kuin moni sunnuntaikuski autolla

0
Aila Turusen aktiivinen liikkuminen alkoi juoksemisesta ja puolimaratoneista. Sitten oli vuorossa "mummopyöräily", jota seurasi hybridipyörän hankkiminen. Nyt ollaan maantiepyöräilyvaiheessa.

PAIMIO-KAARINA

Pyöräily on monelle mukava harrastus, ja yhä useammalle myös intohimo.

Paimion aktiivisimpiin pyöräilijöihin lukeutuu Kaarinassa sairaanhoitajana työskentelevä Aila Turunen . Tänä vuonna hän on taittanut polkupyörällä matkaa jo noin 3 000 kilometriä. Ja vieläkin on kelejä ja -kilometrejä edessä ennen talven tuloa.

Rentouttavaa



– Intoni pyöräilyyn on kasvanut vuosien saatossa, kertoo Aila, joka ajaa myös työmatkat Paimiosta Kaarinaan pyörällä, ellei ole liian kosteaa, lumista tai pimeää.

– Muutamia muitakin aktiivisia maantiepyöräilijöitä Paimiossa on. Pidän itseäni vielä aika noviisina. Luultavasti joku ajaa pyörällä Paimiosta päivittäin Turkuunkin ja takaisin.

Ailalle pyöräily on paitsi rakas harrastus myös oivallinen rentoutumiskeino.

– Mikään ei ole rankan työpäivän jälkeen niin ihanaa kuin istua pyöränsatulaan ja antaa sen viedä kotiin. Siinä voi irtautua työn paineista täydellisesti.

Aila ajaa myös vapaa-ajallaan. Välillä pikkulenkkejä, toisinaan laajempia 50–70 kilometrin kaaria.

– Paimion kylätiet ovat tulleet tutuiksi, mutta tykkään silti yhä ajella niitä pitkin. Muun muassa Kalevan suunnalla on mukavia teitä ja maisemia.

Ei aina täydellistä



Kun on ultrakevyt maantiepyörä ja säähän sopivat varusteet, niin mikäs on polkiessa.

Mutta ei se aina ole pelkästään hauskaa.

– Lähtemisen vaikeus puskee usein esiin, mutta se menee äkkiä ohi. Ja välillä tulee haavereitakin, hän kertoo.

– Viime viikolla kaaduin. Vaahteranlehdet märällä asfaltilla on pyöräilijälle vaikea yhdistelmä.

Maastoon Aila ei lähde maantiepyörällä eikä kauppareissulle fatbike-läskipyörällä.

– Kauppareissuja varten minulla on hybridipyörä. Metsässä ajan fatbikella.

Aila ja on sitä mieltä, ettei yksittäinen pyöräilijä turmele metsää, eikä isompi joukkokaan laajassa mitassa.

– Kyllä tavallinen metsäkone saa aikaiseksi huomattavasti pahempaa jälkeä, hän vertaa.

– Pyöräily on hyvä tapa liikkua. Pyörällä pääsee sinnekin, minne autolla ei.

PAIMIO-KAARINA

Perttu Hemminki

Aila Turunen ajaa Paimion Hanhialantieltä työpaikalleen Kaarinan keskustaan aamuisin reittiä Paimion Vista–Piikkiön Tammisilta–Piikkiön keskusta–Tuorla–Kaarina.

Takaisin tullessa hän koukkaa Hepojoentien kautta, koska Paimiontie on pyöräilijälle iltapäiväruuhkaan aikaan paitsi epämiellyttävä myös pelottavan vaarallinen tieosuus.

– Toivottavasti se kevytväylä todellakin tulee, huokaa Aila ja kertoo kokeneensa vuosien mittaan Paimion Munkkilansuoralla monta vakavaa vaaratilannetta.

– Voi kunpa autoilijat, varsinkin raskaan liikenteen kuljettajat, kääntäisivät rattia enemmän vasempaan ohittaessaan pyöräilijää.

Ikäviä ovat Ailan mielestä myös ne autoilijat, joiden ajotavasta johtuen pyöräilijä saattaa sadekelillä kastua kokonaan. Ja myös ne, jotka pyöräilijän ohittaessaan ruiskuttavat pesunestettä autonsa takalasille.

– Olipa kulkuneuvo mikä hyvänsä, niin toisten huomioon ottaminen on se ensimmäinen sääntö, Aila kiteyttää.

– Kunnioittakaamme toinen toistamme tienpäällä, mutta muistetaan samalla kaikki, ettei pyöräilijällä ole peltiä ympärillään.

Tätä haastattelua varten Aila mietti muutamia teesejä sekä pyöräilijöille että autoilijoille:

– Pyöräilijä, tee itsesi näkyväksi, niin tulet nähdyksi. Pukeudu muuhun kuin mustaan tai maantienväreihin. Laita heijastimet ja valot kuntoon. Ja muista, että kypärän on oltava päässä. Aina.

– Autoilija, kun ohitat pyörän, älä oleta että väli on riittävä. Käännä rattia vasemmalle. Ei pyöräilijä tahallaan aja ajokaistalla. Usein tienreunalla on esteitä, jotka on väistettävä. Soraa, kiviä, autoista heitettyjä purkkeja, ja muuta romua, myrskyn jälkeen oksia ja niin edelleen.

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments