Rakastan syksyä. Rakastan tuulen pauhua, sateen ropinaa ja illan pimeyttä. Syksy on myös harrastukseni, lintujen tarkkailun, kannalta erinomaista aikaa. Monet linnut ovat liikkeellä. Pohjoiset pesijät lähtevät ja itäisiä vaeltajia saapuu maahamme. Syksy on luonnossa myös muutoksen aikaa. Puut ja pensaat alkavat valmistautua talveen. Samoin monet nisäkkäät käyttävät luonnon antimia hyväkseen kerätäkseen riittävästi ravintoa talven niukkuutta silmällä pitäen. Matelijat ja muut vaihtolämpöiset alkavat piiloutua koloihinsa talvihorrosta varten. Luonnolla on monet keinonsa selviytyä lämpötilan laskusta ja ravinnon vähentymisestä.
Syksyyn kauneuteen sekoittuu myös pieni annos haikeutta. En ole aivan varma, johtuuko se siitä, että linnut lähtevät, vai siitä, että päivät lyhenevät. Usein istun syksyisin hiljaa pihatuolissa ja tunnen, kuinka tuuli hivelee poskia ja pieni raikkaus tuntuu niskassa. Ilmat viilenevät vähitellen tuoden mukanaan sateita ja jopa muutamia syysmyrskyjä. Myrskyllä on itselleni elähdyttävä vaikutus. Kovan tuulen pauhu lisää energiaa ja saa mielen virkistymään. Ja jos on mahdollisuus lähteä saaristoon katsomaan tyrskyjä ja tuntemaan tuulen tuiverruksen, ymmärtää lopulta luonnon voiman.
On toki toinenkin vaihtoehto nauttia syksystä. Olen usein maininnut, että itselleni sopisi parhaiten kietoutua viltin sisälle, sytyttää kynttilä ja lukea hyvää kirjaa siemaillen samalla lämmintä kaakaota. Valitettavasti siihen ei ole juuri mahdollisuutta. On siis tyydyttävä käymään kävelyllä ja nauttimaan tuulen kohinasta. Onneksi saan mahdollisuuden käydä ulkosaaristossa lataamassa akkuja. Ja jos onni suo, nauttimassa myös tuulesta.
Kun ensi kerralla katsot ulos ikkunasta ja näet puiden huojuvan tuulessa ja pisarat ikkunassa, muista, että syksy on kaunis.
Petri Laine
