Se mamman omenapiirakka!

0

Muutama viikko sitten vietetty vanhusten viikko sai minut miettimään viime vuosina yhdessä sukulaisten ja ystävien kanssa vietettyjä juhlia. Nopeasti huomasin, että melkein jokaiseen juhlaan liittyi ruoka. Eikä mikä tahansa ruoka, vaan usein jokin tietty ruokalaji, jonkun tietyn henkilön valmistamana, jota ei kukaan muu osaa tehdä paremmin. Mamman kaalikääryleet, mummin viherpippurilanttulaatikko ja vaarin rosvopaisti. Omia juhlia miettiessäsi huomaat ehkä saman ja mietit, mistähän taidon näiden herkkujen valmistamiseen saisi?

Mitäpä jos ensi kerralla ehdottaisit, että tehdäänkin tämä ruokalaji sen taitajan kanssa yhdessä! Teet muistiinpanot, nappaat pari kuvaa ja saat hyppysiisi juuri sen hiljaisen tiedon, jonka avulla palaset loksahtavat paikoilleen, mutta jota on niin vaikea ääneen sanoittaa.

Samalla, kun ruoka valmistuu, taito siirtyy sukupolvelta toiselle tai ystävältä ystävälle, ja ilahduttaa niin jaettuna osaamisena kuin mukavana yhteisenä tekemisenä. Tarpeetonta lienee sanoa, että erityisen arvokkaaksi tämän kaiken ymmärtää usein vasta silloin, kun taidon opettaja ei enää ole paikalla jakamassa osaamistaan. Moni havahtuu liian myöhään, vaikka taitojen jakamisen voisi tietoisesti aloittaa jo hyvissä ajoin.

Itse olen ollut onnekas ja joka syksy saan kaivaa lähes kaksikymmentä vuotta sitten kirjoitetun, nyt jo hieman rypistyneen omenapiirakan ohjeen esiin. Sitä leipoessa muistelen äidinäitiä ja hänen reunastansa krakkeloituneita kirsikkakoristeisia kuppejaan, joista kahvia omenapiirakan kanssa sitten juotiin. Ja hymyilen. Hyväntuulinen muisto yhteisistä leipomishetkistä ilahduttaa vuodesta toiseen.

Janni Haapaniemi

Suvun perinnereseptien keräilijä.